Rakkauden laki.

Matteus 5: 20-30
*****************

”Jos on mahdollista, ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa”(Room. 12: 18)

Rukous: ”Rakkaus, sä kuvaksesi minut kerran tänne loit. Rakkaus, sä autuutesi, mulle langenneelle soit. Rakkaus, mä itseni, sulle annan iäksi./ Rakkaus, sä valo, voima. Totuus, tie ja elämä. Rakkaus, sä jok´ et soimaa, kärsit kaikkein edestä. Rakkaus, mä itseni sulle annan iäksi.” (V.v. 354: 1,4)

Sanana rakkaus on kärsinyt väärinkäsitysten ryöpystä. Apostoli Paavali antoi I Kor. 13 hyviä osviittoja siitä, mitä oikea rakkaus on. Tosin kreikan kielen sana agapee tarkoittaa Jumalan rakkautta, joka on juuri tuollainen, mitä Paavali kuvaa. Se on täydellinen ja epäitsekäs . Se panee itsensä likoon, jopa kärsii toisten puolesta aina ristinkuolemaan asti. Se ei todellakaan teeskentele, vaaan pysyy tiukasti totuudessa ja vanhurskaudessa.

Päivän evankeliumiteksti on otettu Jeesuksen vuorisaarnasta. Jeesuksen puhe vaikuttaa kovalta ja julmalta. Silmän irti repäiseminen ja käden katkaiseminen jopa vertauskuvana kuulostaa kaikkea muuta kuin rakkaudelta. Jeesuksen puheen ymmärtää rakkaudeksi, jos suhteuttaa nämä kaksi asiaa : nykyisen ajan ja pitkän iankaikkisuuden. Sitä harva suruton ottaa huomioon elämässään. Vasta kun Pyhä Henki herättää ihmisen synnin unesta, nämä asiat saavat oikean mittasuhteen. Herännyt ihminen on kuin pieni lapsi, joka kiihkeästi etsii äidin syliä, rakkautta ja anteeksiantoa.

Suomen kielessä siis ei ole noita kaikkia vivahteita, mitä alkukielissä on. Kun monet puhuvat vapaasta rakkaudesta, he tarkoittavat itsekästä, oman tahdon mukaista tunnetta, vetovoimaa esimerkiksi toiseen sukupuoleen kantamatta mitään vastuuta. Tuollainen rakkaus saattaa särkeä perheitä ja puolisoiden välejä. Egoismi on hyvin muodikasta, mutta ei Jumalan Sanan mukaista rakkautta. Jeesus varoittaa sellaisesta tekstissämme. Himo ei ole rakkautta. Himo on syntiä. Seksuaaliriippuvuutta voidaan hyvin verrata huume- ja alkoholiriippuvuuteen, joista yleensä on pahoja seurauksia. Ihminen vajoaa kuoppaan, josta ei omin voimin voi päästä enää ylös.

Jeesus varoittaa myös kielen synneistä. Vihastunut ihminen voi solvata toista pahoilla ja tuomitsevilla sanoilla. Että ihmiset ymmärtäisivät asian vakavuuden, Jeesus mainitsee rangaistuksen, joka todella sävähdyttää. Jos sanot toista hulluksi, ansaitset helvetin tulen. Sekä päivän Vanhan Testamentin teksti (3. Moos. 19), että epistola (Room. 12) sisältävät yhdensuuntaisia neuvoja niille, jotka tahtovat kulkea oikeaa rakkauden polkua. Elämän tie osoittatuu näiden ohjeiden mukaan todella ”kaidalta” tieltä.

Meistä ei kukaan osaa rakastaa oikein ilman Pyhän Hengen ohjausta. Esimerkiksi kieltä ei kukaan pysty hillitsemään itse (Jaakob 1). Vain Pyhä Henki voi ohjata elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Tai rakastamaan vihollisiaan. Tai antamaan anteeksi niille, jotka tahallaan tai tahattomasti luonteensa vuoksi jatkuvasti rakentavat riitaa tai loukkaavat lähimmäisiään.

Lutherin etiikka on ns. ”mielialan etiikkaa” . Se tarkoittaa, että teon arvo riippuu siitä, millä mielellä avun antaa. Jumalan lapset rakastavat Isää Jumalaa. He eivät tahdo pahoittaa Isän mieltä.

Uskovaiset ovat opettaneet, että rakkaus säteilee Jumalasta, joten emme voi emmekä jaksa rakastaa oikein lähimmäistä, jos emme ensin ole oppineet rakastamaan Jumalaa. Siksi rukoilemme rakkautta Jumalalta ja otamme oppia Jeesuksen teoista. Rakkaus on oppiaine, jota täytyy opiskella koko elämän ajan. Kun sen on oppinut juuri ja juuri, voi siirtyä Isän majoihin. Aamen.