Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:114084 kpl

Luomakunnan sunnuntai

Johannes 1: 1-4

”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, Taivaan kansi kertoo Hänen teoistaan.”(Ps. 19:2)

Rukous: ”Kulkemaan sun käskyis teitä, auta meitä, lapsiasi, Jumala. Anteeks anna rikoksemme, puutoksemme. Herra, meitä armahda./ Kiitos olkoon Jumalalle, Antajalle rauhan, riemun suotuisan. Hän on meidän päästäjämme synneistämme, kahlehista kiusaajan.”(V.v. 396: 7-8)

Vanhan Testamentin ihmiset viettivät Helluntaita ”Luomisen muistojuhlana”. Myös sapatti eli lauantai on luomisen muistojuhla joka viikko. Ihan tälle vuosisadalle asti suurin osa ihmiskuntaa, ainakin kristityissä maissa on vakaasti luottanut siihen, että Jumala on luonut sekä näkyväisen että näkymättömät maailmat. Lutherin mukaan: ”Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että Hän nämä vielä pitää voimassa; antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset, pellot, karjan ja kaiken omaisuuden,……., mistä kaikesta minun tulee häntä kiittää ja ylistää, palvella Häntä ja olla Hänelle kuuliainen. Tämä on varmasti totta.”

Nykyajan ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin entisen ajan ihmiset. Hän kuvittelee jopa täällä pienessä Suomen maassa, että ihminen voi estää ilmaston lämpenemisen ahdistamalla kaikki ihmiset kaupunkeihin ja lopettamalla luonnollisen ravinnon syömisen ja juomisen sekä viljan ja karjan kasvattamisen ravinnoksemme. Uuden ajan ihminen ei myönnä, että hän on täysin voimaton luonnon katastrofien edessä. Vaikka viimeisten vuosikymmenien kuluessa on nähty enemmän kuin milloinkaan ennen maan järistyksiä ja sortumisia, tulivuorten purkautumisia ja tsunamia sekä myrskytulvia. Amatzonin sademetsien tuhoaminen aloitti lämpenemisen aina Golf-virtoja myöten. Ihmisen ”viisauden” seurauksena. Tiede ei voi mitätöidä Herran suunnitelmia. Odotamme Jeesuksen paluuta ja vanhurskasta tuomiota uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Jumalan lapset ovat aina rakastaneet luontoa. Meille opetettiin sodan jälkeen, että luonnosta me saamme kaiken tarvittavan ravinnon. Me keräsimme marjoja, sieniä ja yrttejä sekä kouluissa että kotona. Me keräsimme myös käpyjä, saadaksemme niistä metsiimme siemeniä ja lämmitystä varten. Isät hoitivat ja siivosivat metsäpalstansa ja kynsivät joutomaita pelloiksi. Talot rakennettiin puusta. Tiesimme jo lapsina, että olemme riippuvaisia Luojasta, jota opettelimme rukoilemaan joka tilanteessa.

Meille opetettiin myös, että kärpäsiltäkään ei saanut repiä siipiä eikä kiduttamalla tappaa muitakaan pieneläimiä. Nautimme ja leikimme kukkaisleikkejä ja sidoimme seppeleitä toistemme päihin. Äidille keräsimme valkovuokkoaja ja muita luonnonkukkia. 1950-luvulla ei edes ylioppilaille ollut suuria jaloruusuja antaa. Rahan anto luettiin silloin mielikuvituksen puutteeksi. Ajat ovat nopeasti muuttuneet materialistiseen suuntaan. Mielikuvitusleikit ovat historiaa.

Päivän evankeliumissa evankelista-teologi Johannes selittää historian alkuperän lyhyesti. ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä – ja Jumala oli Sana.” Jumala loi kaiken Sanan voimalla. Kolmannessa säkeessä Sana muuttuu Häneksi. Hänessä oli elämä, ja elämä on ihmisten valo. Johannes tarkoittaa Jeesusta, josta hän myöhemmin samassa luvussa sanoo: ”Me katselimme Hänen kirkkauttaan; senkaltaista kirkkautta, joka Ainokaisella Pojalla on Isältä – ja katso: Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Luther on siis uskontunnustuksen selityksessään aivan oikeassa kun hän lisää: ”Hän (Jumala) tekee tämän kaiken sulasta isällisestä, jumalallisesta hyvyydestänsä ja laupeudestansa, ilman mitään minun ansiotani ja mahdollisuuksiani.”

”Lapset ovat vapaat”. Me saamme iloita ja ihastella Jumalan luomistekoja kaiken aikaa, varsinkin näin keväällä ja alkukesästä. Ilman tieteen arvolatausta; Jumalan rakkautena meitä ihmislapsia kohtaan sielunvihollisen harmiksi, joka tahtoo riistää ilomme ja antaa tilalle väärää ahdistusta.

Laulamme rukousvirren sanoin: ”Herran kasvoin kirkkautta, valkeutta kertoo päivä, tähtivyö. Valtaa Herran määrätöntä, ääretöntä, ylistelee yölle yö./ Jos siis Luojan viisautta, rakkautta tarkoin tahdot oppia. Siirrä silmäs avaralle, taivahalle, tutki luomistekoja.” (396: 2,4) – Aamen.