Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:118346 kpl

Kärsimyksen sunnuntai.

Johannes 11: 47-53

**************************

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.”(Ps. 43: 5; uusi) - ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (vanha)

Rukous: ”Sun ristintuskaas muistaa mun tuskassani suo. Minulta pelko poista ja lohtu sieluun tuo. Mä katson kasvois puoleen, jään, Jeesus, turvahas. Kun näin mä täältä kuolen, on kuolo autuas.” (V.v. 63: 6)

Kärsimyksen sunnuntain Vanhan Testamentin teksti kertoo ”uskonisän”, Aabrahamin, koettelemuksesta vanhoilla päivillään. Muistamme, miten Aabraham, joka lienee elänyt Hammurabin aikoihin, n. 1700 v. e.Kr. , oli odottanut itselleen jälkeläistä vaimonsa Saarain kanssa lähes sata vuotiaaksi. Kun sitten enkelit ilmoittivat raskaudesta, Saarai nauroi, joten pojan nimeksi tuli Iisak (suom. : hän nauroi). Lapsi syntyi lupauksen mukaan ja Aabraham sai olla onnellinen lähes neljännesvuosisadan, kunnes tuli tämä koettelemus, että lapsi piti uhrata Herralle. Aabraham oli kuuliainen ja lähti Morian maalle Iisakin ja kahden palvelijan kanssa. Salaisuus pysyi isän mielessä kunnes saavuttiin Herran osoaittamaan paikkaan, korkealle vuorelle. Aabraham sanoi lähtevänsä pojan kanssa rukoilemaan. Uhrialttarin valmistuttua poika ihmetteli, missä on uhrikaritsa. Isä vastasi: ”Jumala on katsova itselleen sopivan uhrin.” Oinas olikin jäänyt sarvistaan kiinni pensaaseen ja siitä saatiin uhri. Jumala oli saanut vastauksen Aabrahamin uskollisuudesta. Uuden Liiton ihmisinä ymmärrämme, että kertomus on enne siitä, mitä oikeasti tapahtui pari tuhatta vuotta myöhemmin Golgatan kummulla. Siellä Jumala uhrasi ainoan Poikansa kertakaikkisena uhrina syntiemme sovitukseksi.

Epistolatekstissä hebrealaiskirjeen kirjoittaja selittää Jeesuksen veren merkityksen vanhurskaan Jumalan edessä. Jokaisen, joka tahtoo tulla autuaaksi, tulee puhdistautua Jeesuksen verivirran alla. Siinä kirkastuu sielullemme armo ja rakkaus. Siionin Laulaja todistaa: ”Jeesuksen veren ääni on sulosanoma, meill´ , kalliit ystäväni, Siionin vuorella! Se  avas´ meille taivaan ja sulki helvetin. Se päästi meidät vaivast´, toi rauhan sieluihin.”      (V.SL. 48: 2)

Fariseuksilla oli nyt valmis suunnitelma riistää Jumalan Pojalta henki. He pelkäsivät menettävänsä ihmisten suosion – ja, että kaikki uskoisivat ennen pitkää Jeesukseen. He keksivät juonia ja kuuntelivat valheita saadakseen pitää valta-asemansa. Jumala kuitenkin voittaa aina, viisaimmatkin ovat Hänen suunnitelmisssaan vain tuhkaa. Vanhan testamentin profeetta annusti, että viimeisinä aikoina Siionin vuori nousee korkeimmaksi ja kaikki menevät sinne pyhittymään. Siionin vuorella on pyhä kaupunki, Jerusalem, jonka yksi kukkula on nimeltään Golgata. Ylipappi Kaifas lausui ääneen, että parempi on, että yksi kuolee kansan edestä kuin, että koko kansa hukkuu. 

Päivän virressä sanotaan vastaukseksi Kaifaalle: ”Jeesus on sen yksin tehnyt, yksin Hän, ei kukaan muu. Hän on vaivat , tuskat nähnyt, joit´ ei kertoa voi suu. Nöyränä Hän kaiken kantoi, Nöyränä Hän henkens´ antoi, vuoteenansa ristin puu.”(Simo Korpela). ”Hän oli kuuliainen hamaan ristinkuolemaan asti.”

Kreivi Nicolaus Ludwig v. Zinzendorff kuuli 1700-luvun alussa katsellessaan ristillä riippuvaa  Jeesusta: ”Tämän olen tehnyt sinun tähtesi, mitä sinä teet minun tähteni?” Kreivi antoi omaisuutensa Kristuksen käyttöön ja perusti herrnhutilaisveljeskunnan. Sen ylikirkolliset aatteet levisivät ympäri maailman ja vaikuttivat Suomessakin ainakin kahden herätysliikkeen syntyyn ja monien tuhansien suomalaisten uuteen elämään ja arvojärjestykseen. 

Tänäänkin kuulemme korvissamme lasten iloiset ylistyslaulut: ”Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa”. Aamen.