Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:109989 kpl

Rukous ja usko

Matteus 15: 21-28

****************

Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.” (2.Aikak. 20:19)(uusi)- ”Jos meitä kohtaa joku onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä; ja me huudamme sinua hädässämme , ja sinä kuulet ja autat.”(vanha)

Rukous: ”Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä, Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina. Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.”(Ps. 25)- ”Kun kohta huulillani rukous raukenee. Suo, että puolestani Sun Henkes rukoilee. Mua nyt jo riisutaan, tää maja puretaan, Sä minut, Jeesus, kanna Sun luokses kunniaan.”(V.v.:490: 3)

Sanotaan, että rukous on uskovaisen hengitystä. Tämän ovat käytännössä toteuttaneet ne ortodoksiveljet, jotka ovat toistaneet ns. ”Jeesuksen rukousta” niin monta kertaa, että se todella muuttuu hengitykseksi. Itsekin olen tuota yrittänyt, mutta väsyin jo viidensadan toiston jälkeen. Jeesuksen rukous on yksinkertainen ja hengitykseen sopiva: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua.”

Rukous ja usko kuuluvat yhteen. Ne tukevat toinen toistaan. Tämän päivän uskonsankari oli kanaanilainen nainen, joka hädässään lähestyi Jeesusta. Hän ei oikeastaan rukoillutkaan suoranaisesti itsensä puolesta, vaan tyttärensä. Vaikka äiteinä tiedämme, että lapsen sairastaessa äitikin sairastaa. Esimerkiksi teini-ikäinen nuori ei aina itse tiedäkään sairastavansa, mutta äidin sydämessä on hätä ja tuska, varsinkin jos lapsi etääntyy Taivaallisesta Isästä ja perheestään vaikkapa vallitsevan nuorisokulttuurin vuoksi. Monet uskovat kodin ovat täynnä hätää ja rukousta myös nykyaikana.

Kanaanilainen nainen oli siis ei-juutalainen. Jeesus koetteli naisen uskoa sanomalla, että hänet on lähetetty vain etsimään Jumalan omaisuuskansan eksyneitä lampaita. Jeesus kuunteli naisen rukousta. Tämä sanoi tyytyvänsä niihin murusiin, joita Jumalan pöydästä tippuisi maahan. Hän sai todistuksen Jeesukselta: ”Suuri on sinun uskosi”. Me väsyneet ja heikkouskoiset odotamme tuota todistusta vasta sinä suurena Herran päivänä, jolloin meidät kutsutaan Jumalan kansan suureen juhlaan. Siellä Johanneksen Ilmestyskirjan mukaan on kansa, joka on koottu kaikista ilmansuunnista. Se joukko on luvuton. Me pienet hiekanjyväset odotamme ei vain murua, vaan kutsua pitopöytään Jumalan siunaamina, verellä pestyinä kansalaisina, joitten otsaan on piirretty ristin merkki. ”Ei sitten kukaan valita; siinä suuressa hääsalissa, missä riemuvirtten pauhina korvissani aina on kaikuva.”

Jeesus täytti uskovaisen äidin pyynnön. Tyttö parani. Me uskovien vanhempien lapset tiedämme, mikä meitä on suojellut ja varjellut pahan hengen vaikutuksilta. Usein sitä itsekin ajattelee, että mikähän minustakin olisi tullut, jos ei vanhurskas äitini olisi alituisesti rukoillut minun ja sisarusteni puolesta. Toki siihen liittyi myös molempien vanhempieni jämäkät neuvot. Kaiken takana on kuitenki hyvä ja armollinen Vapahtaja suojelusenkeleineen. Niinpä nyt saaamme alkaa jo kiitosvirttä tässä ajassa. Sillä jos Vapahtajamme on tähän asti pitänyt meistä huolen, Hän pitää loppuun asti, koskapa on itse sanonut; ettei Hän heitä ketään pois, joka tulee Hänen luoksensa. Aamen.