Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:114085 kpl

Laskiaissunnuntai

Luukas 18: 31-43
*******************

”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat”(Ps. 31:3)(uusi) - ”Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.”(Vanha)

Rukous: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristin uhti Golgatan, josta meille langenneille, loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä” (V. 301:1)

Laskiainen tarkoittaa siis laskeutumista Kirkastusvuorelta ristin tielle. Nykyihmiselle puhutaan ”paaston ajasta” tai ”pitkästä paastosta”, joka päättyy pääsiäiseen. Materiaalisen ajan kasvatit käsittävät yleensä paaston siten, että vähennetään ruokalajeja ja pyritään hiukan välttämään likaisia syntejä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin elää aivan välittämättä paaston ajasta.

Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet kun Jeesus puhui omasta kärsimyksestään Jerusalemissa, minne oltiin nyt menossa. Opetuslapset eivät yleensäkään ymmärtäneet kaikkia Jeesuksen puheita ennenkuin jälkikäteen, kun heihin oli vuodatettu Pyhä Henki. Nykyihmiset eivät haluakaan mielellään kuunnella puhetta verisestä ristin kuolemasta eivätkä sen merkityksestä pelastuksellemme. Tämän päivän teksteistä heille kelpaa vain I Kor.13, puhe rakkaudesta, joka sekin käsitetään usein fyysiseksi rakkaudeksi. Jeesuksen kärsimystiestä ei ole muodikasta puhua.

Tälle ajalle vastenmielistä on puhua myös uhrautumisesta. Kukaan ei halua ”uhriutua” . Raamatussa on kuitenkin kirjoitettu uhraamisesta Patriarkkojen ajoista lähtien. Meille on tuttu kertomus siitä, miten Aabraham lähti uhraamaan ainoan poikansa Mooabin vuorelle. Jumala koetteli ”uskon isän” kuuliaisuutta. Itse asiassa tuo kertomus on ennustus Jumalan Ainokaisen Pojan uhraamisesta Golgatan kummulla. Paikkakin on sama.

Jumalan lapsille Pyhä Henki on kirkastanut, minne ihmiskunta ja yksilökin eli minä itse olisimme joutuneet, jos Jeesus ei olisi tullut Jumalalle kertakaikkiseksi uhriksi puolestamme. Hän on se Uhrikaritsa, joka oikeasti uhrattiin eikä vain aiottu uhrata.

Jeesuksen ”Rakkauden Uhritie” alkoi siis Kirkastusvuorelta. Maantieteellisesti on ihan oikein sanoa, että ”laskeudutaan” kohti Jerusalemia. Tavalliset juutalaiset eivät kuitenkaan menneet suoraan Samarian lävitse niinkuin Jeesus opetuslapsineen meni. Samarialaisia ei pidetty puhdasoppisina, koska he eivät olleet maanpakolaisuudessa. Jeesukseen eivät kuitenkaan tarttuneet saastat tai taudit. Hän suojeli myös omansa ja suojelee edelleen omansa opilliselta saastumiselta. Kuitenkin Jumalan Sana edellyttää, että uskovaiset kuuntelevat Sanan opetuksia ja noudattavat niitä. ”Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, ole sovelias, vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon.”

Laskiaissunnuntain evankeliumissa Jeesus paransi sokean Bartimeuksen. Tämä huusi kovalla äänellä: ”Daavidin Poika, armahda minua.” Opetuslapset kielsivät huutamasta, mutta mies korotti ääntänsä ja huusi yhä kovempaa. Jeesus pysähtyi ja mies sanoi: ”Anna minulle minun näköni jälleen.” Jeesus paransi hänet, koska hän uskoi Jeesuksen olevan Messias.

Vaikka Jeesus ei nyt parannakaan kaikkia fyysisesti, parantaa Hän kaikki ne, jotka uskovat Häneen hengellisesti. Jeesuksen uhrikuolemaan turvautuvat saavat hengellisen näkökyvyn. He näkevät oman pahuutensa ja tarvitsevat siihen Jeesuksen veren pesoa. Rukoillen he lähestyvät armoalttaria ja saavat kuulla sieltä vapautuksen evankeliumin. Orjuus häviää ja ilo astuu tilalle. Jumalan rauha asettuu asumaan levottomaan sieluun. Korinttolaiskirjeen rakkauden teemaan liittyen, Jumalan rakkaus astuu voimaan ja uudistaa ihmisen näkemään ”uutta maata ja taivasta.” ”Nyt vapaa olen synnin, kuolon alta, oon puhdistettu veress´ Jeesuksen. Oon autuas – ja saanut Jumalalta, jo täällä puvun lumivalkoisen./ Nyt tahdon Jeesukseni kunniaksi, vaeltaa täällä Häntä seuraten…...” Aamen.