Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:106206 kpl

Kynttilänpäivä 

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

Luukas 2: 22-33

*********************

Me katselimme Hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta, joka Ainokaisella Pojalla on Isältä. Ja, katso, Hän oli täynnä armoa ja totuutta” ( Joh.1:14)

Rukous: ”Jeesus, lailla Simeonin Suo mun vain sua katsella. Nähdä, että autuuteni minulla on sinussa. Että autuus kaikkien myös on minun, vaivaisen. / Ja kun lähtöhetken tullen silmäin valo himmenee. Auta, että sielun silmät vain sua, Jeesus katselee, että kun käyn kuolemaan, rauhaan silloin mennä saan” (V.v. 46: 6-7)

Kynttilänpäivän päähenkilö on ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily”. Apostoli sanoo epistolatekstissä: ”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra, ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä” on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoisssa, levittäisi valoansa.”(2.Kor 3:18-4:6) Jeesus sanoi sitten aikuisena vuorisaarnassaan, että opetuslapset ja myöhemmin me kaikkien kansojen kristityt saamme olla maailman pimeydessä niitä tuikkuja, jotka viitoittavat tietä Isän kotiin, taivaaseen.

Jeesus tuotiin kynttilänpäivänä juutalaisen lain mukaisesti temppeliin pyhitettäväksi. Toimitukseen kuului erilaisia puhdistusriittejä, jotka meille nykyaikana ovat vieraita. Tosin meilläkin on ollut pitkään kasteen yhteydessä eräänlainen symbolinen exorksismi eli Pahan Hengen ulosajo. Kastemaljakin oli tuolloin ulko-oven vieressä, ettei paha henki pääsisi ovesta edemmäs. Tämä riitti on poistettu jo kauan sitten. Katolisissa kirkoissa kuitenkin on edelleen oven suussa vesiastia käsien puhdistamista varten.

Temppelissä oli hurskas vanha setä, nimeltä Simeon, joka oli odottanut kauan Messiasta. Hän tunsi heti Jeesuksen, vaikka tämä oli aivan pieni vauva. Ilmeisesti Hänestä loisti jo silloin valo, joka vieläkin loistaa monesta Herran palvelijasta ja varsinkin enkeleistä, jotka ovat Jumalan lähellä yötä ja päivää. Jumalahan on niin kirkas, että Häntä ei voi kukaan nähdä näillä silmillä. Mooseskin sai nähdä Jumalan vain takaapäin ja pilven- tai tulenpatsaissa. Meille on kuitenkin luvattu, että ”kun tämä nahka riisutaan yltämme, saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin” (Job). Myös Paavali sanoo em. kirjeen kohdassa: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (Epäuskoisilla on Mooseksen peite silmillä)

Simeon tuli iloiseksi ja onnelliseksi. Hän sai vahvistuksen Herralta ja hänen odotuksensa täyttyi. Nyt hän saattoi mennä rauhassa lepäämään, kun hänen ja koko maailman Vapahtaja oli tullut maailmaan. Samalla tapaa mekin, nykypäivän uskovat saamme sulkea kerran silmämme siinä uskossa, että meitä vastassa on kirkastettu Kristus ja monet rakkaat ystävämme ja sukulaisemme, joilla kaikilla on kirkastettu ja puhdas ilme. 

Tänään me vielä elämme uskon varassa. Kerran saamme laskea matkasauvamme ja usko muuttuu näkemiseksi. Virren tekijä kirjoittaa: ”On täällä usein kanteleet, pajuissa murheen riippuneet, ja juosseet kyyneleemme. Vaan isänmaassa uudessa, Siionin kirkkaudessa taas soivat kanteleemme. Myös soipi kanteleeni mun , kun risti vaihtuu kruunuhun, ja ja haihtuu kyyneleeni iäiseen autuuteeni.” (V.v.381:4) Siellä, perillä saamme nähdä myös Simeonin, Hannan, Marian ja Joosefin sekä muut Raamatun pyhät. Aamen.