Antakaa toisillenne anteeksi.

Matteus 6: 14-15

***********************

”Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä” (Ps. 119:165) ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.”(1938)

Rukous: ”Sun armos, Herra, anna mulle loistaa, suo, että yön se sielustani poistaa. Oi, vala mieleheni valkeuttas, vuodata sydämeeni rakkauttas. / Oi, ennustettu valkeuden voitto, Sä Kristus, aurinko ja aamun koitto. Jo saavuit etsimähän eksyneitä, Jumalan lapsiks saattamahan meitä.”(V.v. 278: 6-7)

Jeesus opetti omillensa ”Isä meidän rukouksen.” Siinä on mm. kohta: ”Anna meille anteeksi meidän velkamme, niinkuin mekin anteeksi annamme velallisillemme.” Rukouksen jälkeen on tämän päivän teksti, jossa Jeesus esittää kehotuksen: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi / mutta, jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (yllä uusi käännös)

Omalta osaltani sanon rehellisesti, että tämän käskyn toteuttaminen on yksi vaikeimmista Jumalan lain kohdista. Omille lapsille tosin  on melko helppoa antaa anteeksi, myös velat. Mutta jo puolison kohdalla on vaikeaa, jos hän esimerkiksi käyttää holtittomasti yhteisiä rahojamme. Myös, jos ”rikkomus” toistuu uudestaan ja uudestaan, on tosi vaikeata antaa anteeksi sydämestään ja unohtaa tuo asia saman tien.  

Asiaan liittyy Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu: Pietari kysyy:”Kuinka monta kertaa minun pitää antaa anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” Jeesus vastasi hänelle: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!”

Minulle on helpompi vedota tähän versioon, jonka evankelista Luukas on kirjoittanut muistiin: ”Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi / Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa   kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: ”Minä kadun”, niin anna hänelle anteeksi” (Luuk. 17: 3-4) Minusta  se, että antaa katumattomalle anteeksi, saattaa johtaa hänet paatumukseen ja jatkamaan pahoja tekojaan. Eikä tuo katumaton välttämättä edes tiedä, että hänelle on annettu anteeksi. Uskovaiset ovat aina halunneet tunnustaa ja sovittaa pahat tekonsa kasvotusten, jos se vain on mahdollista. Me uskomme suusanalliseen katumukseen ja syntien anteeeksisaamiseen.

Kerrattain pidin raamattutuntia anteeksiantamuksesta Artjärvellä. Raamattutunnin jälkeen muuan teräväkielinen rouva halusi tehdä turhaksi opetukseni ja halusi osoittaa, että itsekään en pysty antamaan anteeksi. Vastasin piiriläisille, että Pyhän Hengen avulla jaksan antaa anteeksi, mutta rukoilen, että Herra auttaisi asianomaista katumaan ja puhdistamaan oman sydämensä Jeesuksen sovintoverellä. Sanoin myös, että ihmisen on hyvä antaa anteeksi myös oman mielenterveytensä säilyttämiseksi. Viha ja kostonhalu koituvat anteeksiantamattomalle ihmiselle hänen omaksi vahingokseen. Tutussa ehtoollisvirressä rukoillaan: ”Vihasta, kateudesta puhdista sydämeni. Suo, että tunnen murhetta nyt vuoksi syntieni. Vain kuolemasi kautta on tie auki alta tuomion, sen uskon, Herra Jeesus.” (V. 224: 4)

Loppputulemassa sellaisen ihmisen, joka tuntee oman syntisyytensä, on helpompi antaa toiselle heikolle ihmiselle anteeksi. Samalla viivalla kuitenkin olemme Jumalan edessä. Toisella on toiset heikkoudet, toisella toiset. Jokaisella on riittävästi syntiä joutuakseen kadotuksen vaivaan. Me kaikki tarvitsemme täydellisen anteeksiantamuksen Jumalan edessä. Siksi: mitä huonommaksi kristityksi tunnemme itsemme, sitä enemmän haluamme lähestyä armon alttaria uudestaan ja uudestaan; ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, joka päivä, joka hetki. Haluamme uskoa itsemme autuaaksi yksin armosta. Aamen.