Uskon perustus.

Matteus 5: 13-16

****************

”Sillä minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi. Juutalaisille ensin, sitten myös kreikkalaiselle./ Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. (Room. 1: 16-17/1938)

Rukous: ”Suo usko mulle armostas, se kallis lahja taivaan, niin että varjeluksessas kestäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa ja veljeäni armahtaa. Näin eläissä ja kuollessa suo apua, karkota viekas kiusaaja.”(V. 296: 3)

Ihmiset etsivät yleensä omalle elämälleen perustaa ja tarkoitusta. Toiset löytävät sen jo lapsuudessaan, jotkut etsivät koko elämänsä ajan. On myös osa ihmisistä, jotka etsivät vain etsimisen vuoksi. He eivät halua löytää. Jeesus kuitenkin kehottaa, että : ”Etsikää niin te löydätte.” Oikeastaan siis annamme Jumalalle luvan löytää itsemme. 

Etsimisellä on yleensä kohde. Jos ei tiedä mitä etsii, on löytäminen mahdotonta. Vuorisaarnan lopusssa Jeesus sanoo: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, niin kaikki muu teille annetaan.” Apostoli määrittelee: ”Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”. Arkikielessä sanomme, että meillä on rauha Jumalan kanssa, eli samanlainen suhde kuin lapsella on hyvään isään. Turvallinen ja luottava. Silloin on kaikki hyvin.

Tämän päivän tekstissä Jeesus sanoo myös sen, mikä on uskovan elämän tarkoitus. Jos olemme saaneet uskon lahjan, Jumalalla on myös tehtävä. Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola” ja ”Te olette maailman valkeus”. Hän ei kehota olemaan suola ja valkeus, vaan Hän toteaa, että te olette. Apostoli lisää vielä konkreettisesti vertaamalla meitä uskovia Kristuksen tuoksuksi ja Kristuksen kirjeeksi. Mitä se on?

Muistamme monet, miten tullessamme uuteen työpaikkaan, kouluun tai joihinkin kokoontumisiin, ihmiset heti tunnistivat meidät Jeesukseen uskoviksi. Kyselyt ja leimaamiset saattoivat alkaa heti. Tai sitten huhut olivat ehtineet ennen meitä! Uskovaiset ovat ”viides evankeliumi”, meitä tarkkaillaan ja yritetään kiistää uskomme perustaa.

Jos kuitenkin sydämessämme on varmuus uskomme perustasta, emme lannistu. Suola estää mädännäisyyttä ja valo loistaa vainoissa kirkkaampana. Paavali sanoo: ”Ei ole muuta perustusta kuin mikä pantu on. Se on Jeesus Kristus”, Tähän ajatukseen liittyy Siionin laulaja: ”Ei kallioni horju, se kestää iäti, vaikka maa ja taivas katoo kaikkinensa. Mun henken siinä lepää , siinä elän , kuolen mä, Ja tuntui, miltä tuntui turvallisna. Mä uskon kautta vasta sen saatoin ymmärtää, että rauhan syy on yksin Jeesuksessa.”

Alkumottona tässä saarnassa on teksti, joka avasi uskonpuhdistajallemme tien ”armollisen Jumalan sydämeen”. Lutherin tornikokemuksen avain on tämä lause: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Hänen löytönsä lähetettiin kaikkiin maihin: ”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden” Lutherin oppilaat alkoivat innokkaasti  Roomalaiskirjeen professorin ja Jumalan Pyhän Hengen sytyttäminä kääntää omille kielilleen pyhää Raamattua, että kaikki oppisivat lukemaan ja löytäisivät tehtävänsä tämän maailman suolana ja valona. Joukossa oli Suomen Mikael Agricola.

Vaikka luterilaisuus on nykyisin alamaissa täällä Suomessakin, tahdomme me muutamat astua esiin Jumalan Sana kynttilänämme ja usko perustuksenamme, vaikka jäisen liukkaalla lattialla olemmekin. Jumala kansaamme armahtakoon! Aamen.