Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:85840 kpl

Jumalan huolenpito

Matteus 6: 19-24

****************

Jätä taakkasi Herran käteen, Hän pitää sinusta huolen.”/ ”Heitä murheesi Herran huomaan, Hän pitää sinusta huolen. Ei Hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Ps. 55:23)(Uusi k./vanha k.)

Rukous: ”Voimaton olen, kylmennyt, unhoitan usein Sinut. Voi, jospa Herra itse nyt, Sä ravitsisit minut. Mua pese, Jeesus, syntistä, suo valos sokealle. Mua köyhää kanssas yhdistä, etten jäis synnin alle”(V.v. 208:2)

Tänään muistelemme, miten Herra on pitänyt meistä huolta. Muistelemme myös, miten Herra on toiminut historian aikana kansaansa ja uskoviaan kohtaan. Yleisarvosanaksi voimme heti kättelyssä antaa kiitettävän ja ainakin erinomaisen.

Napisevalle Israelin kansalle Jumala antoi anteeksi satoja kertoja korpivaelluksen aikana. Nälkää valittaville hän laski taivaasta alas joka päivä tuoretta mannaa. Sen koostumusta ei tarkkaan tiedetä, mutta se ravitsi nuo neljäkymmentä vuotta kokonaisen kansan aikuiset ja lapset. Ne, jotka keräsivät enemmän kuin päiväksi kerrallaan, saivat syödä pilaantunutta ruokaa. Jumalalla on vain kertakäyttöistä luomutavaraa. 

Päivän evankeliumi on osa Jeesuksen vuorisaarnaa. Jeesus pyytää omiaan luottamaan täydellisesti Jumalan huolenpitoon. Ensimmäisen vuosikerran tekstissä Hän neuvoo katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkasia, jotka saavat Jumalalta kaiken tarvittavan ruuan ja päällepantavan. Jopa pienin kukka on kauniimpi kuin Saloma kaikessa loistossaan.

Toisen vuosikerran evankeliumissa Jeesus sanoo Martta-sisarelle, että :” Moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet. Tarpeellista on vähän, eli yksi ainoastaan: Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.”  Sen voisi tulkita niinkin, että Jeesus pyytää elämään yksinkertaista elämää; esimerkiksi ruokaillessa tarvitaan vain yksi ruokalaji kerrassaan,  ei ”seitsemää sorttia” niinkuin monet ajattelevat. 

Kolmannen vuosikerran tekstissä, eli tämän päivän evankeliumissa , Jeesus pyytää kokoamaan aarteita taivaaseen, missä koi ei syö, ruoste ei raiskaa, eikä varas murtaudu sisään ja varasta. Hän perustelee sitä ajatusta hyvin: ”Sillä missä on sydämesi, siellä on aarteesi”.

Monelle tavaran keruu on tullutkin uskon esteeksi. Tavara kiinnittää meidät tähän maailmaan. Kun pitäisi irtautua ja lähteä taivaaseen, tulee suuri suru. Aku Räty sanoi eräälle isännälle, joka piti kodin avajaisia juuri valmistuneessa kartanossaan: ”Eihän täältä raaski lähteä taivaaseen, kun taivas on jo täällä.”  ”Niin köyhät kuin myös rikkahat, mahtavimmat hallitsijat, ne kaikki tuoni poies vie, kaikkein edess´ on kuolon tie./ Ei koreus, kultas, hopeas, voi seurata sua kuolemass´. Ne kaikki sulta tänne jää kuule se rakas ystävä./ Kuinka sielus kalliin laita on? Onko puettu vai alaston? Nyt pian sua kohtaapi se ylimmäinen tuomari./ Hän ompi henkensä hinnalla ja katkeralla piinalla, meitä kuolemasta ostanut, sen vallan alta nostanut.” (V.Sl.13: 2,5-7)

Suuri osa ihmisistä on huolissaan vaan ajallisista tarpeistaan. Kouluelämästä muistan, miten lukiolaisten vanhemmat yleensä olivat huolissaan lapsen menestyksestä tässä ajassa. En muista kuin pari tapausta, jossa vanhemmat kyselivät lapsensa käyttäytymistä ja ratkaisuja eri tilanteista. Taivaalliset aarteet tulivat tuskin koskaan esille. 

Hautajaisissakaan ei nykyisin uskalla kysyä vainajan suhdetta Luojaan ja Lunastajaan, jos ei aiemmin tuntenut ihmistä. Joskus uskonystävät tulivat laulamaan tai esittämään hengellistä ohjelmaa poisnukkuneen muistotilaisuuteen. Silloin oli vapaus keskustella enemmän uskon aarteista. Omissa muistotilaisuuksissa olen saanut vetää puhtaasti uskonnollisen ohjelman virsineen, lauluineen ja hartauksineen. Mutta kuulemma kaikki papit eivät vedä!

Oma elämä on ollut lapsuudesta lähtien Isän ohjauksessa. Siitä saamme kiittää uskovia vanhempiamme. Rukous eli keskustelu Jumalan kanssa on jokapäiväistä mannaa. ”Olen kulkevainen matkamies iäistä kotoa kohden….” Taivaan koti on ollut päämäärä koko elämän juoksussa, mutta kiitos siitä kuuluu Jumalan täyshoidolle. Anteeksiantamusta olemme tällä matkalla paljon tarvinneet, uskoa on vahvistettu ”taivaan mannalla”. Aamen.