Kiitollisuus

Matteus 11: 25-30

**********************

”Tämä päivä on pyhitetty Herralle. Teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia, älkääkä itkekö”. (Neh. 8:10)

”Mutta taivaassa parhaiten kiitän, kun on turmelus riisuttu. Ole kiitetty Herrani, Jeesus, ole kiitetty, kiitetty.” (TT, Sl.)

Sunnuntain aihe on kiitollisuus. Vuodenaikaan aihe sopii hyvin, sillä sato on juuri korjattu, tai korjataan parahillaan. Monet ovat myös kiitollisia siitä, että saavat loman jälkeen palata työhön. Monet ovat kiitollisia lomalla kerätyistä voimista ja mukavista muistoista. Jos tarkkaan miettii, ihmisellä on paljon kiitollisuuden aiheita. 

Vanhassa Siionin laulussa kuitenkin sanotaan: ”Täällä usein, korpimaata kulkeissa, mustat pilvet peittävät mun kotimaan.”. Monta kertaa tulee vastaan asioita ja kokemuksia, jotka nostavat armon taivaalle synkkiä pilviä. Ei tahtoisi jaksaa taivaltaa kiitollisin mielin. Apostoli kuitenkin opettaa meitä maahan helposti vaipuvia: ”Kiittäkää joka tilassa.” Nimittäin :”Kiitosvirren säveliä pahat henget pakenee”. Onnettomuuksia, kavaluutta ja valhetta sekä sairauksia kyllä saamme kohdata – ja ilkeitä ihmisiä, Ne painavat joskus raskaasti mieltämme. Ei unikaan aina tule.

Tuosta ihmisestä, joka kirjoitti Siionin Laulun. ”Ole kiitetty Herrani , Jeesus, ole kiitetty kiitetty”, tiedetään, että Viipurin kirkkoherra Kustavi Lounasheimo otti tytön kasvatikseen Viipurin kadulta. Hänelle syntyi kiitollisuus hyväntekijäänsä kohtaan, jonka hän ymmärsi Jumalan apulaiseksi. Toini eli vanhaksi ja kasvatti tietääkseni ainakin yhden papin Suomen Siioniin. 

Kiitollisuus on useassa tapauksessa riippuvainen luonteen laadusta. Olemme nähneet varsinkin uskovien joukossa vanhuksia, joilla ei ehkä taloudellisesti ole mennyt hyvin, mutta silti kasvonpiirteistä heijastuu syvä kiitollisuus. Kyllä kiitollisia ihmisiä on toki muidenkin kuin uskvoien seassa, mutta varmaan eri syistä. Meillä uskovilla syvin kiitollisuuden lähde perustuu Jumalan armoon ja rakkauteen, joita emme todellakaan itse ansaitse. Meidän arvommekin perustuu siihen, että Jumala on ottanut meidät lapsikseen.

Jeesus sanoo päivän tekstissä: ”Ottakaa päällenne minun ikeeni. Sillä se on suloinen, ja kuorma, jonka annan on kevyt.” - Toisaalla Hän kuvaa myös fariseusten ikeen painoa. Hän sanoo: ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.”(Matt.23:4). Totta, maailma on täynnä ihmisiä, jotka itse ovat haluttomia tekemään Jumalan valtakunnan työtä, eli siis rakkauden tekoja lähimmäisilleen, mutta vaativat toisia tekemään yhä enenmmän ja enemmän, uuvuksiin asti.

Jumala on avannut silmämme näkemään toistenkin hädän. Meitä neuvotaan kantamaan muidenkin kuormia eikä vaan omaamme. Hyvästä, kiitollisesta mielestä saamme voimaa. Joskus aina tapaamme ihmisiä, jotka kiittävät meidänkin yrityksistämme tehdä hyvää. Kiitos lisää kiitollista mieltä. Ennen lapset opetettiin osoittamaan kiitollista mieltä. Me tytöt olimme herkkiä niiaamaan ja joskus myös halaamaan hyväntekijöitämme, varsinkin kotona. ”Kiitos” ja ”anteeksi” olivat ne avainsanat, joitten piti avata ovet menestykseen ja arvokkaaseen elämään. 

Koska kaikkien lahjojen antaja on Taivaallinen Isämme, olemme opetelleen joka ilta ja aamukin panemaan kätemme ristiin ja kiittämään siitä hyvyydestä, mitä meille on osoitettu. ”Osani olkoon suuri taikka pieni, sun haltuus uskon vaiheet elon tieni. Mua Pyhä Henkes aina ohjatkoon ja taivaaseen mun vihdoin saattakoon” Aamen.