Lesken ropo

Markus 12: 41-44

*******************

”Minne sinä menet, sinne minäkin menen,  ja mihin sinä jäät, siihen minäkin jään”((Ruut 1)

Rukous: ”Herra, älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi.”(Ps. 74: 21)

Suomea kutsutaaan yhdeksi korkean elintason maaksi. Kuitenkin täällä on suuri prosentti ihmisiä, jotka elävät hyvin matalalla tasolla. Meillä on todella paljon köyhyysrajan alapuolella olevia lähimmäisiä. Yksi syy on pitkäaikaistyöttömyys. Sortoa ja alistamista esiintyy myös meillä.

Nykyajan ihmisiä ei välttämättä ole opetettu käyttämään viisaasti rahaa. Lapset ja nuoret vertailevat itseään toisiin luokkatovereihin ja muihin kavereihin. Köyhät vanhemmat ovat usein vaikeuksissa, jos lapset alituisesti kertovat mitä varakkaiden lapsilla on. Myös vanhemman väen keksinäinen vertailu tuottaa yleensä jollekin pahaa mieltä.

Yhteisvastuuta kerätessäni panin merkille, että varattomat yleensä ymmärtävät varakkaita paremmin huono-osaisen tilannetta. Tämä näkyy auttamisasenteessa. Jotkut varakkaat, jotka ovat syntyneet ”kultalusikka suussaan” jopa sanovat, että köyhät ovat itse syypäitä köyhyyteensä. Muuan lukiolainen sanoi etiikan tunnilla, että myös työttömät ovat itse vastuussa työttömyydestään. Hän sanoi vielä, että työttömät vievät verojen muodossa varakkaitten varat. Opettajana tunsin kipua niiden ihmisten puolesta, jotka ovat erilaisuuden tai sairauden vuoksi syrjittyjä. Usein työnantajat jättävät heidät ulkopuolelle tarjonnan.

Sodan jälkeen ainakin me karjalaiset olimme varattomia. Omaisuus oli jäänyt rajan taakse. Olimme kuitenkin heti lapsena valmiudessa keksimään selviytymiskeinoja. Emme valittaneet, vaan käytimme esimerkiksi metsän antimia hyödyksemme niin, ettei tarvinnut kärsiä nälkää. Kädentaidot  olivat ahkerassa  käytössä sekä naisilla että miehillä. Koko perhe, myös lapset ja nuoret halusivat voittaa elämän. Aamusta iltaan jokainen yritti parhaansa. Eikä silloin ollut koneita korvaamassa lihasvoimaa.

Evankeliumi kertoo lähimmäisrakkaudesta, jota köyhä leski osoitti antamalla koko elantonsa uhriarkkuun. Jeesus kehui häntä, että hän antoi enemmän kuin ne varakkaat, jotka antoivat almuja kovalla sydämellä. Jumala siunaa rakkaudella annetun lahjan. 

Myös Vanhan Testamentin teksti kertoo miniästä, joka halusi olla anoppinsa apuna lähimmäisrakkaudesta. Oikeastaan Ruut kertoo omaa tarinaansa omassa kirjassaan. Hän sanoi anopilleen: ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, siihen minäkin jään.”

Eikä epistolatekstikään jätä aihetta käsitttelemättä. Apostoli kehottaa siinä, että emme saisi olla mitään velkaa kenellekään , paitsi rakkautta. Tuntuu helpolta käskyltä, mutta todellisuudessa sen noudattaminen vaatii evankeliumin ymmärtämistä. 

Jumalan lapset, jotka ovat saaneet ilmaiseksi lahjavanhurskauden Vapahtajan ansion perusteella, haluavat antaa vähästään Jumalan valtakunnan työn edistämiseksi. Sanonta kuuluu: ”Parannettujen varoilla tehdään valtakunnan työtä”. Jumala onkin siunannut lähimmäistä armahtavia ihmisiä, kuten Salomo toteaa: ”Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja aina vain köyhtyy.” - Saloma sanoo myös näin: ”Joka vaivaista armahtaa, hän lainaa Herralle, ja Hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa”. Senkin olemme kokeneet todeksi.

Elämisen ja toimeentulemisen perusta on Jumalan ja vanhempien rakkaus. Rakkautta opiskellessa sujuu elämä tarkoituksenmukaisesti. Mutta helppo tie se ei ole. Kun usko ja toivo jäävät tänne kuoltuamme, rakkaus kantaa meidät perille Isän kotiin. Aamen.