Jeesus, parantajamme.

Johannes: 9:1-7, 39-41

***********************

”Hyvin Hän on kaiken tehnyt. Kuurot Hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan!”(Markus 7:37)

Rukous: ”Sä, parantaja sairasten, mä, sairas, jaloissasi. Apua vailla rukoilen: tee terveeks´ sanallasi. Mua köyhää saata rikkaaksi, kun Sinuun toivon käännän. Tee Sinussa mua viisaaksi, kun Sinun etees riennän.” (V.v.: 210: 5)

Tämän pyhän aiheena on ”Jeesus, parantajamme.” Teksti kertoo, miten Jeesus paransi syntymästä asti sokean miehen. Sellaista ei tuon ajan lääketieteen keinoin kukaan ollut tehnyt. Sen vuoksi kai aikalaisten kysymyksetkin olivat outoja: ”Kuka teki syntiä, hän vai hänen vanhempansa?” Aitiologinen ajattelu on jo silloin ollut yleisin vastaus kysymyksiin ja ongelmiin. ”Kenen syy?” - Sama tapa on vieläkin. Muistan, miten koulussa esimerkiksi ekana kysyttiin:”Kenen syy”, jos vaikka ikkuna meni rikki. Saattoi mennä viikkojakin, kun vatvottiin syyllisen nimeä. 

Nykyisin on parannettu tätä asiaa psykiatrisin keinoin. Puhutaan ns. ”ratkaisuterapiasta”, jossa yritetään pääasiassa keksiä, miten päästään kustakin kriisitilanteesta eteenpäin. Sitä kannattaa kannattaa. Parempi olisi, jos jokaisella olisi toimiva omatunto. Se nimittäin patistaa ihmistä tunnustamaan pahat tekonsa ja säästää muilta aikaa ja energiaa.

Jeesus vastasi kysymykseen, kenen syy. Hän sanoi, että sokeus ei ollut kenenkään syy, vaan tässä tapauksessa piti Jumalan tekojen tulla ilmi. Jeesus teki ihmetekoja ollessaan maan päällä todistaakseen, että Hän oli Jumala, joka voi parantaa sekä sanalla että tekemällä pienen eleen; siveli miehen silmiä tekemällään lääkkeellä. Jeesus herätti hyvillä teoillaan uskon, uskon Jumalaan ja Jumalan hyvyyteen.

Vanhan Testamentin tekstissä Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naeman pelastui spitaalista pienen tytön neuvon perusteella. Hän lähetti hakemaan profeetta Elisan, joka neuvoi menemään Jordanille ja peseytymään seitsemän kertaa sen vedessä. Seitsemän on pyhä luku Israelissa. Vastustelun jälkeen hän totteli Jumalan profeettaa ja parani. Kuuliaisuus on Jumalalle mieleen. Hän paransi tälläisen erikoisen tottelevaisuus-kokeen avulla.

Uuden Testamentin epistolatekstissä kerrotaan alkukirkon uskosta. Pietari ja Johannes olivat menossa temppeliin rukoilemaan. Kauniin Portin vieressä kerjäsi muuan rampa. Pietari sanoi hänelle: ”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sen minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä, nouse ja kävele!” Pietari tarttui miehen oikeaan käteen ja voima virtasi jalkoihin. Mies hypähti pystyyn ja ylisti Jumalaa. Pietari vielä myöhemmin joutui korostamaan ihmisille, ettei hän parantanut vaan Jeesus. Pietarilla ja Johanneksella oli silloin jo Pyhä Henki. 

Meillä ihmisillä on fyysisiä, psyykkisiä ja hengellisiä sairauksia. Fyysiset sairaudet ovat yleensä nähtäviä, ja niitä parantavat lääkärit ja sairaaloiden työntekijät. Vaikeat psyykkiset sairaudetkin näkyvät ja varsinkin kuuluvat puheissa ja teoissa. Niitä usein salataan ja apu tulee liian myöhään. Hengellisiä sairauksia on nykyisin paljon, kun jokainen yrittää tehdä itselleen pelastavan uskon. Harhaopit, eriseurat ja itsekkyys vievät pois elävästä uskosta. Sydän sairastaa sillä tavalla, että vain Jeesuksen veri voi sen parantaa ja uudistaa. Uskovat lääkärit ja psykiatrit voivat auttaa kokonaista ihmistä, jos heissä itsessään toimii Jumalan parantava Henki. Myös papin virka on alunperin ollut hengellisen parantajan virka. Mutta valitettavasti monet virkamiehet, myös piispat ja papit ovat itse joutuneet harhateille, eivätkä siten voi auttaa ketään.

Jos Jeesus ei ole uskon kautta sydämessä, ei järki kykene ratkaisemaan sairauden ongelmia. Mutta monet tuhannet ja miljoonat ovat saaneet avun Jeesukselta moninaisiin sairauksiinsa. Siksi jo lapsena kannattaa alkaa rukoilla Jeesukselta, että saisi säilyttää lapsen uskon ja sitä kautta pysyä hengellisesti terveenä. Hengellinen terveys nimittäin antaa voimaa myös selviytyä fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista yllättävän hyvin. Omien kipujen ja ristien alla saamme alinomaan opetella tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta niistä hyvistä asioista, jota Herralta olemme saaneet. Apostoli neuvoo: ”Kiittäkää joka tilassa”. Kun tiedämme, että Isän silmä valvoo, ja, että Jumala ei anna kenenkään lapsensa kärsiä yli voimien, voimme jatkaa matkaa iloiten. Sillä kilvoittelun jälkeen saamme terveyden, joka kestää iankaikkisiin aikoihin Jumalan majassa.