Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:281524 kpl

Etsikonaikoja.

Matteus 11: 20-24

********************

Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15)

Rukous: ”Oi Herra, lyhyt on aikani, tee kalliiks mulle Sun armosi. Niin, että päivänä tuomion, Sun luokses pääsisin ilohon.”

Etsikkoaika” lienee arkikielessä synonyymi sanalle: ”sesonki”. Tavallisessa elämässä meillä on monenlaisia sesonki-aikoja. Esimerkiksi maanviljelyksessä on tärkeää, että seurataan oikeaa kylvämis-, ja sadonkorjuuaikoja. Myöhästyminen voi maksaa paljon.

Opiskelussa on kirjautumisaikoja ja tenttiaikoja. On ilmoittautumisaikoja ja työnhakuaikoja. Hakemukset ja saapumiset on merkitty muistikirjoihin, ettei tapahtuisi vahinkoja. Joku voi myöhästyä jopa vuosia tai kuukausia. Toiset ovat nopeita ja toiset hitaita. Sanotaan, että: ”Aikainen kana nappaa jyvät”.

Taivaallinen isä antaa elämän – ja ottaa sen pois. Syntymän ja kuoleman välissä on ”armonaika”. Jos ihminen hukkaa armonaikansa, hukkaa hän mahdollisuuden ”iankaikkiseen elämään”. Apostoli neuvoo nuorta oppilastaan Timoteusta: ”Tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu”. Armonajan kunnioittaminen tulee helpommaksi sellaisessa kodissa, jossa vanhemmat ovat uskossa ja kertovat avoimesti lapsilleen, minne ovat menossa. 

Kasteessa meidät otetaan Jumalan armoliittoon ja omistamaan sen liiton lupaukset. Jos lapsi pysyy lapsenuskossa, kaikki on yksinkertaista ja käsitettävää. Pahassa maailmassa, sen runsaissa viettelyksissä, ainakin nykynuori on vaarassa menettää ”perintöosansa” taivaassa. 15-vuotiaille on annettu mahdollisuus vahvistaa (confirmare) uskonsa rippikoulun päättöjuhlassa. Pietistiveljet 1600-1700 luvuilla perustivat rippikoulun, koska he olivat huolissaan siitä, että vanhemmat eivät kertoneet lapsilleen, mikä on oikein ja mikä väärin Jumalan silmissä. He halusivat siirtää uskon ”aivoista” ”sydämeen”. Ei siis riittänyt enää,  että luotettiin ja kuviteltiin, että kirkon jäsenyys, ilman omakohtaista uskoa Jeesukseen, voisi sinällään olla pääsylippu taivaaseen. Francke yritti auttaa ihmisiä ymmärtämään pelastuksen tien jopa ”armonportaikon” avulla. Oma  suomenkielinen ”Sormusen Kristinoppi” seuraa tätä armon järjestystä suruttomuuden tilasta pyhitykseen asti. Sitä Kristinopin alkeisopetusta  käytettiin aina ”Huovisen Katekismukseen” asti. Monet tuhannet suomalaisnuoretkin ovat ymmärtäneet, miten vakava asia on ottaa vastaan Jumalan armo nuoruudessa. - Tämän asian opetus  on rippikoulussa tärkein tehtävä.

Etsikonaika tarkoittaa Jumalan kutsun kuulemista. Virrentekijä rukoilee: ”Suo pyhät nuoruuteni päivät Sun tahtos jälkeen noudattaa. Niin, etten kerran, kun ne jäivät, sais´ niistä itkein valittaa. Ah, katoo aika nuoruuden, kuin kuihtuu kedon kukkanen” (V.v. 485: 5). Kaikki eivät ole yhtä onnellisia kuin tuhlaajapoika, joka ennätti armonaikana takaisin kotiin. Jumalasta erosssa oleva ihminen ylpistyy usein sikopahnassakin niin, ettei uskalla tai jaksa huutaa apua. Kaverit ja riippuvuudet usein estävät näkemästä omaa surkeaa tilaansa. Vaikka uskovaiset rukoilevat ja heittävät pelastusrenkaita, ei niihin nykyisin monikaan tartu. Jeesus joutuu tänäänkin itkemään monen rakkaan lampaansa kadottamista.

Jumala on armollinen. Hän antaa useitakin etsikkoaikoja ihmisille, varsinkin, jos Hän haluaa tarjota valtakuntansa tehtäviä. Hän houkuttelee Hyvän Paimenen äänellä kadonneita ja eksyneitä lampaitaan. Parasta on se Pyhän Hengen valo, joka kirkastaa Kristuksen rakkautta keskellä maailman pimeyttä. Kylmässä ja pimeässä värjöttelevät ihmislapset näkevät, miten Jumalan lapset iloiten syövät ja juovat elämän lähteen äärellä. Jumalan armokutsun vastaanottaminen on ihmisen onnellisin ratkaisu. Luther kutsuu sitä ”autuaaksi vaihtokaupaksi”. Syntiensä raskaan kuorman kantaja saa vaihtaa ilmaiseksi ”vanhurskauteen, rauhaan ja iloon Pyhässä Hengessä”. Kotiinpaluu on parasta. Isän ja äidin syli ja rakkaus parantaa myös mielen ja varsinkin sydämen uuteen elämän sykkeeseen. 

Rukpus: ”Mun älä anna ajatella, ett´ aikaa vielä kyllin on, mun hekumasssa huvitella ja nuorna olla huoleton. On armonaika lyhyinen, suo, Herra, että muistan sen. / Mun aikani suo oikein käyttää, niin että kuulen kutsuas. Mun anna tehtäväni täyttää, niin kuin Sä neuvot Sanassas. Mun anna, nyt jo, nuorena, Sinua, Herra, palvella” (V.v.: 488: 6-7)