Totuus ja harha.

Matteus 7: 24-29

*********************

”Sinä tahdot sisimpääni totuuden, - ilmoita siis minulle viisautesi” (Ps. 51:8)

Rukous: ”Suo, etten horjuisi mä koskaan totuudesta, varjele kieleni valheesta, turhuudesta. Hallitse minua, ett´ oikein puhuisin, kun teulee puhua, sen taiten tekisin.” (V.: 520; 3)

Vuosituhansien aikana viisas ihminen (Homo sapiens) on etsinyt totuutta ja väitellyt totuudesta. Kukaan ei kai tietoisesti haluaisi elää valheessa tai kuunnella valheita.  Aika monet kuitenkin ovat elämänsä aikana joutuneet esittämään ”hätävalheita” tai ”valkoisia valheita”. Ennen. kun lapsia kuritettiin, heillä oli tarvetta puolustella itseään ja lipsautella vähän valhettakin. Äidit usein näkivät lapsen silmistä, jos hän ei puhu totta. Joskus sanottiin leikillisesti, että ”korvat heiluvat”, millä siis tarkoitettiin, että valhe on havaittu. Voisi myös sanoa, että asioitten liioittelu, suurentelu ja imartelu ovat ainakin puoliksi valhetta.

Apostoli Paavali tunsi hyvin kreikkalaisen filosofian. Hän käytti sitä kirjeissään korinttilaisille. Hän sanoi, että ”kun ihmiset luulevat olevansa viisaita, he ovat todellisuudessa tulleet tyhmiksi” Hänen mielestään ”Jumalan hullutus, jonka kautta Hän pelastaa ihmiskunnan, on viisaampaa kuin ihmisten  viisaus.”

Jeesus  sanoi selvästi, että: ”minä olen tie, totuus ja elämä”, niinkuin onkin. Sitä ei vain ihmiskunta omaehtoisessa viisaudessaan usko. Jotkut väittävät, että jopa Jumalan sanassa olisi ristiriitaisuuksia, joita ns. tiede ei voi vahvistaa. He eivät ymmärrä, että Jumala ei tarvitse ihmisjärjen matematiikkaa. Jumala on itse (Ho) LOGOS, maailmanjärki, kaiken A ja O. Ilman Jumalaa ei ole mitään järkeä missään. Eikä tarkoitusta. Siksi ihmisen kannalta on järkevintä pysyä sovinnossa Jumalan kanssa. Lapset osaavat sen taidon. Siksi Jeesus pani aikuisten esikuvaksi lapsen. Lapsi on suurin Jumalan valtakunnassa, jossa viimeiset tulevat ensimmäiseksi.

Se ihminen, joka uskoo Jeesukseen, rakentaa viisaasti. Usko, joka on perustettu Jumalan totuuteen, kestää myrskyt ja maan järistykset. Virren tekijä toteaa: ”On ilman Herraa huoneemme hiekalle rakennettu, se olkoon vaikka vuorelle lujasti perustettu. Kun ajan myrskyt riehuvat, päällemme virrat kuohuvat, ei jälkeä jää siitä”. Taikka se, mitä Psalmin kirjoittaja lausuu kiitosvirressään: ”Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho. Hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.”(Ps. 103: 15-16)- Mutta:  Jumalan armo ja Jumalan vahva käsivarsi pitävät uskovan talon pystyssä, jos hän rakentaa Sanan varassa. Jumala ei jätä lastansa pulaan.

Pilatus ja monet muut seisovat kyselemässä, ”Mikä on totuus”?, mutta jäävät epäuskoonsa, vaikka seisoisivat Jeesuksen kasvojen edessä. Viisastelijat eivät ole Jumalalle mieleen. Hän haluaa kunnian itselleen. Sukupolvet tulevat ja menevät, se, joka uskoo Jeesukseen, pysyy. Apostoli kehottaa nuorta oppilastaan: ”Tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu”. 

Jumala kutsuu meitä armonsa Sanan kautta. Kun nöyrrymme tunnustamaan oman tyhmyytemme, Hän kirkastaa meille Pyhän Henkensä kautta totuuden itsestämme ja totuuden Jumalasta. Ne totuudet ovat, että minä olen syntinen ja tarvitsen pelastusta. Jeesus on synnin voittaja ja Pelastus. Siis: tarvitsen Jeesusta elämäni perustukseksi. M.O.T.

Maailma on täynnä harhaoppeja. Se, joka pysyy yksinkertaisessa uskossa Jumalan Pojan tuomaan totuuteen, ei joudu susien suuhun. ”Mutta, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”. Uskovan itsevarmuus ja ylpeys vie harhaan sekä itsensä että toisiakin. Senvuoksi rukous ja jatkuva parannuksen teko (Lutherin mukaan parannus on jokapäiväsitä paluuta kasteen armoliittoon) on jokaiselle uskovaisellekin Jumalan tahdon mukaista. 

”Totta sekä oikeaa horjumatta puolla. Herran tiellä ihanaa elää on – ja kuolla.”