Kirkastussunnuntai 2018

************************

”Hän loistaa valona, Hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa Hänen suuren voimansa.” (Habakuk 3:4)

Rukous: ”Kirkasta sä itses meille, Jeesus, ristis muodossa! Voita kansat sanallasi, vedä rakkaudellas. Sulta voimaa etsimähän, itkein etees nöyrtymähän. / Saata heikot todistajat rikkaiks Henkes lahjoista! Sua he että rakastavat, kestävät myös vaivoissa. Hoida heitä armossasi, kasvata myös uskossasi.” (V.v. 250: 1,4)

Taivasmatka yleensä alkaa kirkastusvuorelta ja päättyy täydellisen kirkkauden maahan. Ajatellaan vaikka korpivaelluksen alkua. Mooses näki autiomaassa paimenessa ollessaan ”palavan pensaan”, joka ei palanut. Hänelle sanottiin pensaasta: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jolla seisot on pyhä”.  Hakiessaan laintaulut Siinain vuorelta, Mooseksen pää loisti, koska hän oli ollut lähellä Jumalan kirkkautta. 

Opetuslapset eivät loistaneet lähtiessään kirkastusvuorelta. He saivat kuitenkin vilaukselta nähdä Jumalan kirkkauden Jeesuksessa. Siitä alkoi heidän ja Jeesuksen ristintie.

Kukaan meistä ei olisi uskossa, jos ei Jumala Henkensä kautta kirkastaisi meille henkilökohtaisesti evankeliumin sanoman tärkeyttä. Oivalluksenomaisesti tyhmäkin käsittää, miten paljon Jumala on rakastanut maailmaa, ja samalla myös jokaista, joka tahtoo tulla autuaaksi. Kuten Luther sanoo III uskonkappaleen selityksessä: ”Minä uskon, etten voi omasta voimastani enkä ymmärryksestäni uskoa Jeesukseen, minun Herraani, vaan Pyhä Henki on minut ”valistanut”….” - Myös Raamatussa on kahteen kertaan, sekä vanhan että uuden testamentin puolella, todettu, että : ”ei ole yhtään, joka Jumalaa etsii, ei yhden yhtäkään, Kaikki ovat pois poikenneet, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet….”

Jumala on salattu, mutta Hän kirkastaa taivaan valtakunnan salaisuuksia vähin erin uskovaisilleen. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Teidän on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta näiltä (fariseuksilta) ne ovat pimitetyt.” Fariseuksilla ja kaikilla, jotka luottavat omaan vanhurskauteensa, on ”Mooseksen peite” silmillä. Elävästi Luukas kuvaa, miten Saulukselta putosivat ”suomukset silmiltä”, kun Ananias julisti hänelle synninpäästön evankeliumia.

Suurella osalla kaidan tien kulkijoista on raskas risti. ”Kristityn ilman ristiä ei Herra olla anna... / Et jaksais ilman ristiä, pysyä valvehella. Vaan uneen synti pettävä sua alkais taivutella. Ah, kiusoissa ja vaivoissa , käy, Jeesus auttajaksi, tee usko palavaksi.”(V.v.369: 1,4) - Risti opettaa rukoilemaan ja pysymään lähellä Elämän Antajaa, Jeesusta.

Ristiä retuuttava taivaan tien matkamies jaksaa, kun hänellä on mielessään päämäärä, kirkas kotiranta. ”Siellä, siellä oottaa kirkkauden maa”. Nuo ihanat taivastoivoa ylläpitävät hengelliset laulut ovat matkamiehen terapiahoitoja. 

Myös Raamattu, varsinkin apokalyptiset kirjat, Daniel ja Ilmestyskirja,  kuvailevat kirkkauden maata tavoittelemisen arvoisena. Ilmestyskirjan kirjoittaja käyttää mm. kaikkien jalokivien nimiä kuvatakseen uuden maan kauneutta. Kirkkaimpana loistavat Karitsan, Jeesuksen kasvot. Ne saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän, Luomakunnan Aurinko, on. Ja siellä itsekin saamme kirkastetun ruumiin. Kiitos Jeesukselle. Aamen.