Kutsu Jumalan valtakuntaan.

Luukas 19: 1-10

******************

”Etsikää Herraa, kun Hänet löytää voidaan, huutakaa Häntä avuksi kun Hän on läsnä” (Jes. 55)

Rukous: ”Tietäsi , Herra, kulkisin, jos osaisin ja voisin. Mä kyllä kuulin kutsusi, on suuri kaipaukseni, Sinua ikävöitsen” (V. 414: 4)

Nykyisin on vaikeaa esittää suoranaista kutsua Jumalan valtakuntaan. Ihmiset ovat kovin tietäväisiä ja haluavat määrätä itse kulkemisistaan ja päämääristään. Monet kokevat yksityisalueekseen uskon asiat. He eivät edes halua, että kouluissa opetetaan heidän lapsilleen uskonnon alkeita. Monet lapset eivät ole kuulleet mitään hyvää puhetta Jeesuksesta. Kun vanhemmat eivät välitä uskosta, eivät lapsetkaan. Joskus kouluissa jopa pilkataan vakaumuksellisten vanhempien lapsia. Näin välinpitämättömyys lisääntyy, samoin kovuus ihmismielissä.

Ennen oli helpompaa, kun voitiin valita kahdesta päämäärästä: halusimmeko taivaaseen vai kadotukseen. Useimmat halusivat taivaaseen, joten otettiin kutsu Jumalan valtakuntaan mielellään vastaan, viimeistään rippikoulussa. Ei oikeastaan uskallettu jättää kuulematta kutsua, sillä emme tienneet, minä päivänä kuolisimme. Silloin olisi hyvä, että tilikirjamme olisi kuitattu Jeesuksen verellä. Eli, että synnit olisi anteeksi saatu Jumalan armoistuimen edessä.

Yksi syy nykyihmisten välinpitämättömyyteen on sekauskonnoissa, varsinkin panteistisissa uskonnoissa. Nehän opettavat, että varsinaista Jumalan valtakuntaa rajoineen ei ole olemassakaan, vaan kaikki on jumaluutta, jopa itsekin voi päästä lähelle jumaluutta tiettyjen tekniikkojen avulla. Oppi valaistumisesta on yksi voimallinen harhaoppi.

Oppi-isämme on sitä mieltä, että että uskova joutuu sotaan kolmiyhteistä vihollista: perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Kolmiyhteinen Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki  ovat uskovaisen tukena elämän taistelussa. Me puhumme kiusauksista, joissa voimme saada ”jalon voiton.” Tämä on kuitenkin mahdollista vain tiellä, joka vie taivaaseen. ”Ulkopuolella Jumalan valtakunnan ei ole pelastusta” . Jeesus itse sanoo, että ne, jotka menevät muualta kuin oven kautta ”lammastarhaan” ovat varkaita ja ryöväreitä. Nikodeemukselle Jeesus sanoi: ”Joka ei uudestisynny ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”

Jumalan kutsun vastaanottaminen on elintärkeä asia. Eikä se tapahtuma millään lailla pahenna vaan parantaa olennaisesti elämän laatua. Kukaan ei ole katunut syntitaakan vaihtamista syntien anteeksisaamisen armoon. Verellä pesty sielu on valmis milloin tahansa siirtymään ajasta iankaikkisen elämän perijäksi. Jossakin ympäristössä ajallinen vaeltaminen saattaa olla yksinäistä, jopa pilkattuna, mutta sisällä Jumalan rauha vaikuttaa jaksamisen ja salatun ilon.

Apostoli määrittelee, että ”Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”. Sen näkymätön raja piirtyy uskovaisesta uskovaiseen. Me tunnemme uskon kautta olevamme sisaria ja veljiä keskenämme. Me hoivaamme uskossa heikkoja ja otamme itse vastaan uskon ystävien tukea. Kaidalla tiellä kulkeminen kuivissa erämaissa on haastavaa, mutta sisäisesti palkitsevaa. ”Tässä toisiaan hoitaa, kun väsymys voittaa – ja huutaa: jo raukka nyt jäin. Näillä Siionin retkill´ - ja valmistushetkill´ : saa elää, ihastua muistakin viel´ , jotka kulkevat samalla tiell´. Tässä usiasti näkkee, niin harrast´ hääväkkee, että oikein on iloinen miel´ ”.(VSl.:80: 3b)

Lutherin mukaan Jumalalla on kaksi valtakuntaa: Ensiksi ”armonvaltakunta maan päällä” ja toiseksi ”kunnianvaltakunta taivaassa” . Tie kulkee ensimmäisen kautta toiseen. Tämä on selkeä oppi, jota haluamme seurata. Aamen.