Rukoussunnuntai.

Sydämen puhetta Jumalan kanssa.

Luukas 11: 5-13

*********************

”Hartaasti minä odotin Herraa, ja Hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle ja antoi lujan pohjan jalkojeni alle. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, ylistyslaulun Jumalalleni.” (Ps. 40: 2-3)

Rukous: ”Jeesus, kuule rukoukset, köyhän, kurjan syntisen! Heikoimmatkin huokaukset, ahdistetun sydämen. Jalkais juureen vaivun aivan, pääni ristiin painaen. Siinä, armoalttarilla rukoilen Sua rakkahin!”

Lapsena lauloimme: ”On mulla pieni puhelin, puhelin rukouksen, mi johtaa maasta murheitten luo armoistuimen. / Kun Ystävällen soittelen, saan aina vastauksen. Soi lempeäst´:  halloo, halloo, on linja selvä ain´”. Oli meillä monta muutakin laulua, joilla osoitimme luottamusta siihen, että Jumala on aina valveilla ja kuulee rukouksemme. Opettelimme myös puhelinnumeron, jossa luvataan, että: ”Hädässäsi huuda minua, ja minä tahdon auttaa sinua ja sinun tulee kunnioittaa minua.”(Ps. 50:15)

Nuorena ja aikuisena olemme olleet usein kärsimättömiä rukouksen suhteen. Emme aina ole ymmärtäneet tai saaneet Jumalan vastausta. Usein olemme myös huomanneet, että Jumala antaa meille jotain parempaa kuin mitä olemme Häneltä anoneet. Jos omat toiveemme olisivat aina toteutuneet, olisimme varmaankin joutuneet umpikujaan. Jumala näet tuntee tarpeemme ja näkee elämämme kokonaisuuden alusta sen loppuun. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on viisas ja oikea.

Uskonnoilla on omat tapansa rukouksen merkkinä. Me kristityt rukoilemme kädet ristissä. Se tarkoittaa, että me rukoilemme Jeesuksen nimessä Jumalaa. Jeesus on niin pyytänyt tekemään. Sitten Jumala kuulee rukouksemme. Tämän päivän evankeliumi vahvistaa sen apostolin neuvon, että tulee rukoilla lakkaamatta, joka tilassa, eli kärsivällisesti. Esimerkiksi Jeesus ottaa ihmisen, joka menee yöllä anomaan yllätysvieraalle leipää naapurista. Lopulta pitkän, kärsivällisen anomisen jälkeen isäntä nousee ja antaa pyytäjälle leipää. Jeesus vielä vahvistaa kehotuksen vertaamalla Jumalaa isään, joka antaa lapselleen hyviä lahjoja. Jumala on vielä anteliaampi. Hän antaa Pyhän Henkensä kaikille, jotka sitä Häneltä anovat. Tiedämme, että Pyhä Henki meissä tekee hyviä hedelmiä, kuten rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, uskollisuutta ja hyvyyttä.

Vanhan Testamentin tekstissä kerrotaan, miten vanhat juutalaiset rukoilivat. He pitivät kätensä ylhäällä taivasta kohti. Kirkas esimerkki tästä on Mooseksesta, joka rukoili korkealla vuorella, kun Joosua johti taistelua amalekilaisia vastaan. Israel oli voitolla niin kauan kuin taistelijat näkivät Mooseksen kädet ylhäällä. Jos Mooseksen kädet uupuivat, amalekilaiset voittivat. Aaron ja Huur keksivät ruveta kannattamaan Mooseksen käsiä toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta. Niin Israel  sai voiton.

Epistolatekstissä apostoli Jaakob sanoo, että: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, jos se on harras.” Tähän ajatukseen perustuu vieläkin uskovaisten sekä sanalliset että sanattomat rukoukset. Meidän sydämemme puhuu arimmatkin asiat Jumalalle, jonka käsivarsi ei ole hidas auttamaan, nostamaan ja kantamaan heikointakin lastansa. Juuri silloin kun kaikki ajalliset turvamekanismit ovat pettäneet, astuu Taivaallinen Voima enkelien ja sovintoveren saarnan kautta kuvaan. Sen olemme vanhuutta kohti tullessa saaneet monasti kokea.

Kirkkoisä Ambrosius sanoi hätääntyneelle Augustinuksen uskovaiselle äidille: ”Niin monien rukousten lapsi ei saata mennä hukkaan.” Tämä sana lohduttaa meitä äitejä ja isiä, jotka rukoilemme lastemme puolesta öin ja päivin. Emme voi antaa heille uskoa sydämeen, mutta voimme rukoilla, että hekin saisivat Pyhän Hengen matkaoppaakseen. 

Usein rukouksemme on matkaystävien kirjoittamien laulujen muodossa. Virret ja hengelliset laulut jäljittelevät Israelin kansan matkalauluja. Me samaistumme sille matkalle, jota Mooses ja Joosua kulkivat yhden sukupolven ajan erämaassa ja korvessa. Ja jokaisen päivän saamme päättää kiitoksrukoukseen: ”Kiitos, että rukoukset, monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni, vapahtavi Poikasi.” Aamen.