Elämän leipä.

Johannes 6: 48-58

******************

”Tulee aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälkää” (Aamos 8: 11)

Rukous: ”Oi, Jeesus, leipä’ elämän, Sä tässä läsnä olet; ja luokse köyhän, nääntyvän Sä armoinesi  tulet. Rukoilen hartain kyynelin, mä että pöytääs astuisin, vieraana mahdollisna./ Mua, Jeesus Kristus armias, Sä pidä ristin tiellä. Mun anna olla omanas, Äl´ armoasi kiellä. Vahvista heikko uskoni, Tee sydän asunnoksesi, Mua ruoki mannallasi.” (V.v. : 235: 1,3)

Jos lähden miettimään otsaketta ihan ihmisen elämänkaaren lähtökohdista, niin elämän leipä tai elämää antava leipä voisi olla esimerkiksi äidin tai isän rohkaiseva ja kannustava kasvatustapa. Tähän joukkoon tulisivat lisäksi opettajat ja monet lapselle tai nuorelle tärkeät henkilöt ja toverit. Vielä vuosikymmenien jälkeen muistamme joitakin yksittäisiä sanoja, jotka ovat nostaneet meidät pystyyn vastoinkäymisten tai epäonnistumisten hetkillä. Uskovaisissa kodeissa on käytetty myös kannustamisen tukena Jumalan terveeksitekevää evankeliumia, syntien anteeksiantamisen saarnaa ja Raamatun sanalaskuja ja muita rohkasievia lauseita.

Kuoleman myrkkyleipä voisi olla edellisen vastakohta. Monet ovat kokeneet kiusaamista ja alaspainamista aikuisten ja toverien taholta. Mikä voisi ollla pahempaa kuin vanhempien tai opettajien antama  mitätöivä leima tai lausuma: ”sinusta ei ikinä tule mitään!”. Lapsen tai nuoren syrjään jättäminen ja ohi puhuminen on kuolettavaa leipää. Samoin mustamaalaaminen ja selän takana pahan puhuminen. 

Jeesus mainitsi kerran: ”Kuka teistä on se isä, joka antaa lapselleen kiven, kun tämä pyytää leipää?” Hän oli sitä mieltä, että jos maallinen isä osaa olla hyvä lapselleen, niin määrättömästi armollisempi ja laupiaampi on Taivaallinen Isä lapsilleen. Ja tuo on kyllä niin totta kokemustemme kautta.

Jeesus sanoo tekstissämme olevansa elämän leipä. Sekin on totta. Virren tekijä sanoo: ”Ilman Jeesusta mä näännyn, ilman Hänen armoaan joudun tuskaan kauheaan. Hänen puoleensa mä käännyn, Hänessä mä turvan saan : aarteeni on Jeesus vaan.” (V.v.:295: 2) Konkreettiseksi muistoksi Jeesus asetti ehtoollisen, missä Hän lupasi olla läsnä ja siunata meitä rauhallansa nauttiessamme Hänen ruumiinsa ja verensä. 

Jeesus sanoi kiusaajalle erämaassa: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”  Nyt kuitenkin on paljon levottomia ja rauhattomia ihmisiä, jotka eivät osaa hakea oikeaa ravintoa sielulleen, vaan elävät roskaruuan varassa. Jumalan valtakunnassa on runsaasti ravintoa ja jokaista kutsutaan jopa monta kertaa elämänsä aikana Jumalan antamaan runsaaseen ruokapöytään. Jesaja lausuu tämän luvussa 55, tämän päivän VT:n tekstissä: ”Tulkaa veden ääreen. Te joilla ei ole rahaa, tulkaa. Ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää. Ottakaa maksutta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää – ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse.”- Monet eivät ajattele sielunsa nälkää, kunnes tulee se aika, jolloin elämän leipää ja elävää vettä ei enää ole tarjolla.

Elämän leipä ja elävä vesi on välttämätön ravinto kuolemattomalle sielullemme. Me tahdomme päivittäin Jumalan tarjoamaa mannaa. Ja tiedämme, että kun tämä matka päättyy, saamme tulla Isän juhlapöytään, jossa mitään ei puutu. Aamen.