Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:90155 kpl

Jeesus, Pahan vallan voittaja

Johannes 8:46-59

**********************

”Minun silmäni alati katsovat Herraan, Hän päästää jalkani ansasta” (Ps. 25:15)

Rukous: ”Sä lausuit, Herra: ”Kuka vois omani riistää multa?” Sua huudan, maailma kun pois mun ryöstää tahtois sulta. Suo, että laumaas kuuluisin, kun pelastat sen kotihin, petojen raatelulta”  (V.v.: 342:3)

Tämän sunnuntain evankeliumitekstin loppusanat eivät ole ihan yksyhteen päivän otsikon kanssa. Tekstihän päättyy siihen, että juutalaiset (fariseukset) poimivat kiviä käsiinsä heittääkseen niitä Jeesuksen päälle, joko häväistäkseen hänet, tai tappaakseen. Tuo kivittäminen ja ristiinnaulitseminen oli silloinen tapa, jolla rangaistiin Jumalan pilkkaajia, temppelin häpäisijöitä ja yleensä rikollisia. Jeesus oli pelastanut mm. yhden syntisen naisen kivitykseltä, – ja Stefanus kivitettiin  kuoliaaksi Jeesuksen nimen tunnustamisesta. Jeesuksen kohdalla todistettiin todeksi se ristin juurella lausuttu sana: ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa!”

Vanhan Testamentin profeetta Jeremia lausuu mielestäni tämän päivän pääajatuksen selvästi. Hän kuvaa sitä, miten Jumala oli suunnitellut kansalleen hyvän osan, mutta kansa ei halunnut kulkea Jumalan valmistamaa tietä. Ei, vaikka Jumala oli moneen kertaan kutsunut ja ilmoittanut heille rakkautensa. Jumala oli lähettänyt profeettoja kutsumaan ja herättämään kansaansa, mutta tämä oli sulkenut korvansa, paaduttanut sydämensä ja tehnyt pahaa aina vain enemmän kuin edelliset sukupolvet olivat tehneet. - Jeremian omasta historiasta muistamme, miten pahasti häntä kohdeltiin, kun hän rakkaudesta kansaansa kohtaan julisti Jumalan ilmoittamaa sanaa. Emme mekään tämän ajan uskovat kestäisi sellaista kohtelua. Mutta nuorena hengelliseen sotaan lähtenyt mies kertoi, että hänen povessaan paloi sellainen tuli, että hän ei voinut myöskään kieltäytyä Jumalan antamasta tehtävästä. Maanpakoon ajettuna, isänmaataan syvästi rakastanut Jeremia puhuttelee vieläkin meitä mukavuuteen kasvatettuja kristittyjä. Hävettää!

Meidän silmämme (oculi) katsovat Kristukseen. Meidän tähtemme hän kantoi häpeän, joka kuuluisi meille. Hän suostui juutalaisten kirjanoppineitten solvattavaksi ja kivitettäväksi meidän tähtemme. Hänet tuomittiin Jumalan pilkasta, kun hän todisti olevansa Jumalan Poika ja tuntevansa Isänsä paremmin kuin nuo Raamattua ymmärtämättä lukeneet fariseukset. Aivan samoin kuin kansaksoulumme isä Uno Cygnaeus totesi, että ulkoa lukeminen ilman ymmärrystä on yhtä tyhjän kanssa. Hän halusi opettaa Suomen nuorisoa käsittelemään lukemaansa niin kauan kunnes ymmärrys aukeaisi.

Raamattua ei voi ymmärtää ilman Jumalan Pyhää Henkeä. Siksi Suomen uskonpuhdistaja viilasi kolmea sanaa: ”Studeeraa, saarnaa ja rukoile.” Rukous avaa uskon silmät (oculi) ymmärtämään Isän sydäntä. Isä tahtoo kansalleen hyvää. Hän tahtoo antaa meille perinnöksi Taivasten Valtakunnan avaimet.

Johannes kirjoittaa päivän epistolassa: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on pahan vallassa. Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen, ja me olemme siinä Totisessa, Hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä”(IJoh. 5:18-20) . Kun otamme uskossa vastaan Jeesuksen, kuljemme oikeaa tietää oikeaan päämäärään, Jumalan luokse.

Juutalaisen kansan matkalaulussa sanotaan: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti; mistä tulee minulle apu. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan!” Niin mekin tahdomme tehdä, kiitos Jeesukselle, syntisten Vapahtajalle. Aamen.