Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:81137 kpl

Kynttilänpäivä.

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily.

Luukas 2: 22-33

********************

”Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.” (Ps.48: 15)

Rukous: ”Jeesus, lailla Simeonin, suo mun vain Sua katsella. Nähdä, että autuuteni, minulla on Sinussa, että autuus kaikkien, myös on minun, vaivaisen. / Ja kun lähtöhetken tullen silmäin valo himmenee. Auta, että sielun silmät, vain Sua, Jeesus,  katselee, että kun käyn kuolemaan, rauhaan silloin mennä saan.” (V.v. 46: 6-7)

Idän kulttuureissa on opittu kunnioittamaan vanhuksia. Myös Raamattu, varsinkin Vanha Testamentti on vanhuksia kunnioittava kirja. ”Harmaapään edessä kumarra”,  ja: ”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu, joka saadaan vanhurskauden tiellä”. 

Kynttilänpäivän evankeliumissa  kerrrotaan vanhasta Simeonista, joka oli varma nähdessään vastasyntyneen Jeesus-lapsen, että hänen korkea ikänsä sai nyt pitkälle odotukselle palkinnon. ”Minun silmäni ovat nähneet Jumalan autuuden, pelastuksen , jonka Jumala oli valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”. Odottaminen on yksi arvo, johon uskovaisia kasvatetaan kuuliaisuuden ja koettelemusten kautta. Jumala vahvistaa uskoa kuivissa erämaissa.  ”Oodta Herraa, ole luja; sillä vielä minä saan nähdä Hänen kasvojensa valon.” 

Pahan ajan keskellä tulemme usein levottomiksi ja alamme luulla, että Herra on hyljännyt meidät, eikä kuule rukouksiamme. Emme ymmärrrä Jumalan tarkoituksia emmekä Hänen aikatauluaan. Uskon käsivarret alkavat laskeutua ja polvet notkistuvat kuormien alla. Apostoli neuvoo: ”Pankaa pois kaikki, mikä teitä painaa ja juoskaa kestävinä edessä olevan päämäärän jälkeen, silmät luotuina uskon alkajaan ja päättäjään, Herraan Jeesukseen.”

Simeon sai nukkua onnellisena kuolon uneen. Se, mitä hän oli odottanut, täyttyi. Se, mitä hän oli unelmoinut, on nyt totta. ”Väsynyt sielu levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.”. Tätä me kaikki uskovat odotamme, kumpa emme kukaan uupuisi ja jäisi matkalle. Tarvitsemme saattajia ja tukihenkilöitä matkamme loppuosaan, jos aina nuorempana emme osanneet heitä pyytää.

Me jälkiuskovaiset voimme vain kuvitella, miten ihanaa oli nostaa kirkkautta säteilevä ”Maailman Valkeus” syliinsä. Yleensäkin pienen ihmisen katseleminen tekee onnelliseksi, saati Jeesuksen näkeminen omilla silmillään. 

Äiti ja isä ihmettelivät,  kun Simeon vielä lisäsi: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä. Että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi.”

Simeonilla oli Jumalan Henki. Sen avulla mekin voimme ymmärtää Jumalan aivoituksia, jotka ovat ”niin paljon korkeammalla kuin taivas on maasta.” Siksi saamme uskossa alati rukoilla Jumalalta Pyhää Henkeä, sillä ilman sitä joudumme harhaan ja yhä kauemmaksi Jumalan kirkkaudesta. Sen avulla voimme kerran sanoa mekin: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi mukaan”. Skinnarin rukoukseen yhtyen: ”Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä”, sanomme Aamen.