Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:85840 kpl

Uudeksi aluksi!

Meille annettiin talvi- ja jatkosodan päättyessä mahdollisuus nousta tuhkasta. Raskaitten menetysten ja hnekisten traumojen kanssa lähdimme aloittamaan uutta alkua. Monilla karjalaisperheillä ei ollut muuta kuin toivo ja toinen toisensa. Useilla vanhemmillamme oli aivan pieniä lapsia, joista jotkut lähetettiin vieraaseen maahan, vieraitten ihmisten ja vieraan kielen sekaan. Onnekseni isä ei antanut pienintään pois. Kolme veljeä, joista yksi invalidisoitui, olivat sodassa, mutta kuitenkin palasivat kotiin, vaikkakin merille.

Mikä lienee kenenkin koivistolaisen elämänkaari sodasta eteenpäin tähän päivään ollut, uusi vuosi aina antaa uuden alun ja uuden mahdollisuuden. ”Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä; tänään auttaa Herra”. Suuri osa Koivistolla syntyneistä on jo muuttanut uuteen isänmaahan, taivaaseen. Sinne kohta itsekin pääsen.

Monet meistä ovat kiinni menneessä, osa unelmoi paremmasta tulevaisuudesta, osa elää kuin ”viimeistä päivää”. Jokainen on kuitenkin rakentanut oman historiansa päälle. Elämän edellytykset ja lahjat ovat jokaisella erilaiset. Joillakin on kiitollinen mieli kaikesta tapahtuneesta, jotkut ovat vain tyytyväisiä ja hyväksyvät itsensä ja toiset ihmiset sellaisenaan. Meitä on sekä rakentaja- persoonia, että valittajia ja toisten elämän sekoittajia.

”Jumalan armo on joka päivä uusi ja suuri on hänen uskollisuutensa.” Isäni tapasi sanoa uuden vuoden saunan jälkeen: ”Ihminen on onnellinen, kun ruumis on puhtaalla vedellä pesty ja sielu vihmottu puhtaaksi Jeesuksen verellä”(lainasi ajatusta Hebr. 10:22) . Meillä oli tapana pyytää toisiltamme anteeksi vanhan vuoden erehdykset ja virheet, ja tavallaan sitten alkaa uuden vuoden yrittämiset ”puhtaalta pöydältä”. Ihan hyvä elämän tapa. Apostolikin neuvoo siihen; ”Pankaamme pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan, ja päättäjään, Jeesukseen….”(Hebr. 12.1b-2a). Helpompi on todellakin juosta ilman painavia taakkoja, vaikkapa raskaita muistoja menneisyydestä.

”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”(Fil. 4: 7) Pyrimme tulevana vuonnakin rakentamaan rauhaa ja kaikessa tavoittelmaan hyvää ja kunnioitettavaa elämää.

Kun nyt kirjoitan Koiviston Viestiin viimeistä kertaa, haluan toivottaa kaikille lukijoille siunausta uudelle vuodelle; ja hänelle, joka jatkaa tätä työtäni, viisautta ja koivistolaisten työn kunnioittamista kirjoittamisissaan. Itse olen pyrkinyt kulkemaan lehden perustajan Mauno Koivunevan jalanjäljissä.

Äitini lauloi viimeisinä vuosinaan usein säettä: ”Jo silmihini siintää isänmaa ihana ja korvihini kaikuu kanteleitten pauhina”. Aion tästä lähteä : ”teit isäin astumaan” , ja keskittyä viimeisenä vuosikymmenenä rakkaan Raamattuni kertaamiseen!

Kiittäen lukijoitani ja siunaten kaikkia Valma Luukka.