Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:81938 kpl

Tapaninpäivä.

Luukas 12: 8-12

********************

”Kallis on Herran silmissä Hänen hurskaittensa kuolema.” (Ps. 116: 15)

Rukous: ”Oi Herra, auta omias, vie pyhäis joukkoon armossas. Suo meidän Sinun kanssasi, taivaassa olla iäti. / Jumala, Isä taivainen, suo kautta Poikas Kristuksen ja Pyhän Hengen meille se, Sinulta mitä pyydämme.” (V.v.:121, 6-7)

Tänään on siis Tapanin päivä. Tänään muutama vuosi sitten  tapahtui suuri tsunami Thaimaassa. Näinä päivinä maailmaa järisyttävät monet terrori-iskut sekä maanjäristykset. Kysymme, muistutetaanko maailmaa ja sen asuvaisia Jeesuksen toisesta tulemisesta vai kehottaako Kaikkivaltias pikaiseen parannuksen tekoon ihmiskuntaa, etttä rauha ja järjestys palaisivat takaisin meille ja muille kansoille.

Mikä muisto liittyy nimeen ”Tapaninpäivä”. Meidän Tapania vastaa kreikkalaisten nimi Stefanos. Stefanos oli yksi ensimmäisistä diakoneista alkukirkon aikana. Hänet kivitettiin kuoliaaksi Jeesus-nimen tunnustamisen vuoksi. Tai oikeastaan hän suututti juutalaisten suuren neuvoston puhumalla suoraan siitä, miten Jeesuksessa toteutuivat kaikki profeettojen ennustukset. Eniten suututti se, kun Stefanos mainitsi, että hän näki Jeesuksen istuvan Jumalan oikealla puolella (kädellä), mikä juutalaisen teologian mukaan tarkoitti sitä, että Jeesus oli nyt ”Jumalan neuvonantaja”. Silloin alkoivat kivet lennellä. Siinäkin kohtaa vielä Stefanos pyysi anteeksiantamusta vainoojilleen ja kivittäjilleen, niinkuin Jeesus ristillä.

Stefanosta voimme kutsua ”ensimmäiseksi marttyyriksi”, jos ei lasketa Beetlehemin pieniä lapsia. Marttyyrillä tarkoitetaan uskonsa puolesta henkensä antanutta. Niitä oli ensimmäisten vuosisatojen aikana paljon, myös apostolit kuolivat marttyyreinä lukuunottamatta Johannesta, joka oli nuorin ja myös ylemmästä sosiaaliluokasta. Rooman keisareista monet Konstantinus Suureen asti tapattivat kristittyjä saadakseen suosiota ja tukea jumalattomalle elämälle. 

Jeesus sanoi päivän evankeliumissa, että Hän tunnustaa Isän edessä ne, jotka tunnustavat Hänet ihmisten edessä. Hän sanoi myös, että jos joku kieltää Hänet ihmisten edessä, sen Hän kieltää Isän edessä. Kertoessaan suuresta ”Herran päiväsatä” Jeesus sanoo myös, että Hän sanoo silloin niille epäuskoisille, jotka puolustelevat itseään, että: ”me söimme ja joimme Sinun kanssasi ja olemme Sinun kansaasi”: ”Menkää pois, minä en tunne teitä!”. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Sydämen uskolla tulemme autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastumme!” Molemmat siis tarvitaan, sillä ”ei vuorella oleva kaupunki voi pysyä piilossa, eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, - ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville”. Se, että joku on uskomassa, näkyy kyllä ulospäin sanoina, tekoina ja ajatuksina. Hänessä on myös ”Kristuksen tuoksu”,  ja hän toimii ”Jeesuksen sanansaattajana(kirjeenä)”.

Tänään puemme päällemme punaisen Kristuksen ”ikeen” ja kysymme itseltämme: ”Onko minusta Jeesuksen todistajaa?” - Ei Kuninkaan lapsen tarvitse hävetä isäänsä. Jos joku pilkkaa meitä uskomme tähden, se pilkka osuu itse Jeesukseen. Emme pelkää ihmisiä, vaan rakastamme ja kunnioitamme Isää. Siksi yhdymme lasten lauluun: ”En oo liian pieni, enkä halpakaan, temppelinä Herran Hengen olemaan! / En oo liian pieni, iloks kodissain, todistamaan siellä Vapahtajastain.”

Kiitämme Jeesusta monesta elämämme asiasta, myös siitä, että Hän antaa meille esimerkkejä Stefanoksesta, apostoleista ja profeetoista ja siitä, miten rohkeita todistajia Jeesus haluaa itselleen. Ei meille mitään pahaa satu, jos rohkeasti astumme esiin ja todistamme Herran hyvistä teoista kohdallamme. Aamen.