Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:83606 kpl

Jouluaatto

Luukas 2: 1-14

***********************

”Iisain kannosta puhkeaa virpi , vesa versoo hänen juuristansa.”(Jes. 11: 1)

Rukous: ”Tulemme , Jeesus, pienoises, nyt Betlehemin seimelles. Sä valos loistaa meille suo, ja jouluriemu meille tuo.”

Tänään luetaan jouluevankeliumi. Lääkäri Luukas kirjoitti muistiin tämän pyhän kertomuksen n. 90-100 j.Kr.. Hän kirjoitti kreikan kielellä, mikä oli hänen äidinkielensä. Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi, mikä oli yleiskieli tuohon aikaan. Siksi Luukkaan kirjoittamat evankeliumi ja Apostolien teot ovat kaunista ja puhdasta kirjakieltä. Luukas oli erityisesti syntisten ja sairaitten ystävä. Hän kirjoitti paljon parantumisihmeistä. 

Luukas  liittyi Paavalin matkakumppaniksi tämän lähetysmatkalla. Hän lienee lääkärinä kysellyt tarkasti varsinkin Marian raskautta ja hänen synnyttämistään Betlehemissä. Hän oli myös kiinnostaunut Josefin reaktioista. Niistä kertoo  tämän päivän toisen tekstin evankeliumi. Tänä vuonna nimittäin on IV-adventti samalla jouluaatto. Harvinainen yhdistelmä. Toisaalta nämä tekstit yhdessä muodostavat Marian ja Josefin perheen koko tarinan.

Jouluevankeliumi on todellinen ilosanoma. Jo pelkästään kuvitettuna tämä kertomus puhuttelee jokaista sukupolvea. Niin kaunis asetelma pelkkää rakkautta. Ensiksi Jumalan rakkautta jokaista Jumalan lasta kohtaan. Toiseksi Marian rakkautta sekä Jumalaa että pientä pilttiä kohtaan. Kolmanneksi Josefin rakkautta vaimoaan kohtaan. Neljänneksi aasin, härkien ja lampaitten rakkautta Luojaansa ja Lunastajaansa kohtaan. Entäs paimenet ja enkelit. Kaikki yhdessä laulavat ylistystä: ”Gloria in eccselsis Deo”!

Suomessa on julistettu joulurauha vuosisadalta 13. lähtien.  Jumala julisti joulurauhan Jesajan suulla. Siitä on jo ainakin 2.500 vuotta, enemmänkin. Jesaja ennusti, minkälaiseen tilanteeseen Jeesus eli Messias tulisi syntymään. Itse asiassa jo paratiisissa lausuttiin ensimmäinen ennustus, tosin Jeesuksen kuolemasta, ei syntymästä. Daavid ,eli tämä ”Iisain juurivesa”,  eli n. 1000 ennen Kr. Ja nimenomaan Betlehemin kaupungissa, josta Israelin kansan tuomari  Samuel hänet etsi . Daavidista tuli Israelin merkittävin kuningas, joka jo nuorena voitti kolme-metrisen Goljatin, yhdisti Israelin heimot yhdeksi kansaksi, perusti Jerusalemin kaupungin, jonka nimessä on tämä Jumalan rauha. Jerusalemista piti tulla rauhan keskus. Betlehem on nimestä päätellen ”leipäkeskus”, josta maailman piti saada ”elämän leipää” (Sitä täällä Suomessakin on jyrsitty jo vuodesta 1.100 j.Kr.) Betlehemiin on myös haudattu matriarkka Raakel. Hänestä mainitaan Herodes Julman ajalta: ”Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.”

Tämän ajan Jumalan lapset käyvät vain ajatuksissaan Betlehemin tallissa katsomassa ”vastasyntynyttä maailman Vapahtajaa”. Maailman lapset tietävät, ketkä ovat käyneet kumartamassa Vapahtajaa tallissa, sillä heissä on sen jälkeen lähtemätön ”tallin haju”(LLL). Siitä hajusta myös Jumalan lapset tuntevat toisensa.  Eivät vain maailman lapset.

Luther sanoo Isämeidän-rukouksen selityksessään mm. ”Jumalan  valtakunta tosin tulee, mutta me rukoilemme, että se tulisi myös MEIDÄN keskuuteemme”. Joululaulussa rukoillaan samoin: ”Juhla on rauhainen lähestynyt. Messias meille on nyt syntynyt; valkeutta luomahan; luo se MUN rintahan, kahleista kuoleman vapahtaen.” (VSL.19:1) Evankeliumista ei ole meille hyötyä, jos emme pääse sen sisälle. Minä koen olevani ”aasi”, koska haluan kantaa ihmisiä Jeesuksen luokse evankeliumin saarnan kautta. Mikähän sinä, rakas lukijani tunnet olevasi? 

Lina Sandellin laulun viimeinen säe on sellainen, mihin voimme kaikki yhtyä: ”Kiitos, kun saavuit sä, Vapahtaja, Päästääkses synnistä myös heikoimman. Kiitos sun verestäs, Hyvästä Hengestäs, kärsiväisyydestäs Mua kohtahan.”(4) Aamen.