Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

I Adventtisunnuntai.

Kuninkaasi tulee nöyränä.

Matteus 21: 1-9

********************

”Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua.”(Jes. 49:1) Vanha käännös: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut, ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” (Kts. Eri aikamuoto.)

Rukous: ”Oi, Jeesus, armon tuoja, Sä sydän avaja. Sä, kaiken uudeks luoja, tie itse valmista. Oi, jospa sydän tää, asuntos olla voisi, niin kiitokseni soisi, Sua tahdon ylistää.” (V.: 7: 4)

Ensimmäinen adventtisunnuntai on uuden alku. Kirkkovuoden tekstit vaihtuvat tällä kertaa kolmanteen vaihtoehtoon. Evankeliumi on joka vuosikerrassa sama. Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Lähes sama teksti kuin Palmusunnuntaina. Adventista alkaa joulun odotus. Jeesus lähtee tästä kolkuttelemaan sydänten oville, josko Hän pääsisi aterioimaan vastaanottavaisten luona. Sydämen ovi aukeaa sisältäpäin. Moni ei päästä Jeesusta sisälle, koska ei ole kerinnyt tehdä joulusiivoa. Väärin. 

Jeesus tahtoo itse puhdistaa sydämet omalla sydänverellään. Siionin laulaja toteaa Hebrealaiskirjettä lainaten: ”Verettäs ei saa mitään anteeksi, sen tähden annoit kalliin veresi...” Syntiä ei todellakaan saa sydämestä pois, eikä myöskään Jumalan edessä anteeksi ilman Jeesuksen omakätistä siivoustyötä. Tuosta ”autuaasta  vaihtokaupasta” eli uudestisyntymästä alkaakin aivan uusi sivu elämässä ja uusi värssy huulilla. Nurina ja tyytymättömyys vaihtuvat kiitokseen ja tyytyväisyyteen. ”Minä musta ja saastainen kurja olen Yljälle kihlattu. Ole kiitetty Herrani, Jeesus, ole kiitetty kiitetty.” Päivä paistaa sielun syvyyksiin tai huoneen takaosiin,  ja siitä hetkestä alkaa uusi taival kohti Jumalan taivasta. 

Päivän evankeliumitekstissä minua itseäni on aina eniten puhutellut tuo kohta: ”Siellä on aasintamma KIINNI SIDOTTUNA ja varsa sen vierellä. Jeesus tahtoo päästää sidotut vapaaksi , nuoret vanhemmat ja lapset vapaaksi maailman orjuudesta ja synneistä. Tuon ymmärtää parhaiten se, joka on joutunut pahan viettelemäksi ja jäänyt erilaisiin riippuvuusverkkoihin kiinni. Omilla voimilla niistä ei pääsekään, mutta oi autuasta päivää, kun Jeesus päästää kiinni sidotun varsan vapaaksi.

Olemme aiemmin jo monasti todenneet, että Jeesus antaa tässäkin tekstissä esikuvan nöyryydestä, joka on Herralle mieleen. Hän ei tule korskean ratsun selässä ja polje maahan heikkoja ja väsyneitä matkamiehiä. Hän tulee alhaalta ja lähestyy ihmistä, jopa lasta, hänen omalta korkeudeltaan. Siksi me vieläkin ajatuksissamme levitämme Hänelle, Kuninkaitten Kuninkaalle ja Herrojen Herralle lehviä ja kukkasia Hänen eteensä ja kumarrumme maahan. Me laulamme Hänelle sydämestämme: ”Hoosianna Daavidin Pojalle!” Me tarvitsemme Hänen puuttumistaan kansamme, ryhmiemme ja yksilöittemme elämään. Me tarvitsemme apua itsellemme ja läheisillemme. 

Vaikka sen oven takana olisi täysi pimeys, haluamme avata nyt , tänä adventtina  oven Vapahtajan tulla. Hän saa luvan tuoda sinne valon ja puhtaan elämän sisällön.  Tähän kansakuntamme 100-vuotisjuhlaan haluamme ja rukoilemme suurta ja voimallista Pyhän Hengen valoa. Mikään muu ei auta hajoavaa kirkkoa, hajoavaa valtakuntaa eikä hajoavia ihmismieliä: Tule Herra Jeesus! Aamen.