Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl


Antakaa toisillenne anteeksi!
Matteus 18: 15-22.
****************

”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset”(Snl. 10:12)

Rukous: ”Veresi tähden anna anteeksi syntini, ja sanallasi ruoki, huojenna kuormani. Kaikessa hädässäni vahvista sydäntäni leivällä elämän.” (539: 4)

Esillä olevaa Raamatun kohtaa kutsuttiin nuoruudessani ”Kristuksen kirkkolaiksi”. Tarkkaan ottaen on kysymys kristillisen kirkon sisäisestä rakkaudesta. Jeesuksen ”veljet ja sisaret” tunnettiin keskinäisestä rakkaudestaan. Jumalan valtakunnan ulkopuolelta ihmiset tulivat ihmettelemään sitä lämpöä ja valoa, joka loisti Kristukseen uskovien silmistä ja käyttäytymisestä. Roomalaiset ihmettelivät, kun uskovaiset jakoivat omaisuutensa yhteiseen käyttöön, huolehtivat lapsista ja köyhistä sekä sairaista. He tulivat, ei vain ihmettelemään, vaan pyrkivät myös tuohon joukkoon mukaan itsekin. Hekin halusivat murtaa leipää, laulaa psalmeja ja rukoilla itselleen sekä läheisilleen Jumalan rauhaa. Uskovat saivat myös jumalanpalveluksen lopussa ”eukaristian” eli ehtoollisen. Siinä oli aluksi ”nyyttikesteinä” tuotua ravintoa, leipää ja alkoholitonta viiniä (puristettua viinimarjamehua), ehkä kalaa ja lihaakin. Seurakunta kasvoi rakkauden voimalla.

Tämänpäiväisen tekstin molemmilla puolilla on Jeesuksen neuvoja opetuslapsille siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, ja siitä, mitä tapahtuu hänelle, joka viettelee ”yhden näistä pienistä, jotka uskovat”, sekä hänelle, joka antaa silmiensä tai raajojensa tehdä Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Tekstin jälkeen taas on kertomus hänestä, jolle Jumala antoi anteeksi kymmenen tuhannen leiviskän velan. Noille kaikille Jeesuksen sanan mukaan kävi tosi huonosti, toiset putosivat meren syvyyteen myllynkivi kaulassa, ja se ”armoton palvelija” joutui vankeuteen, kunnes maksaisi koko velan.

Kristuksen kirkkolaki sisältää kehotuksen antaa anteeksi rikkoneelle veljelle 70 x 7 eli rajattomasti. Inhimillisesti ajatellen tuo vaatimus menee yli voimavarojemme. Jumalalle se kyllä on mahdollista, koska Hän omistaa kaiken, myös rakkautemme. Hänestä säteilee meihin rakkautta sitä enemmän, mitä lähempänä olemme rakkauden lähdettä. Jos meille, sisarille ja veljille on tärkeintä seurata Jeesuksen esimerkkiä ja olla kuuliaisia Jumalan sanalle, voimme keventää taakkojamme antamalla anteeksi. Onhan se edellytys omakohtaiselle Jumalan anteeksiannolle, kuten ”Isämeidän”-rukous edellyttää. Jumalan omat joutuvat jatkuvasti rukoilemaan Jumalalta apua tähän ”anteeksiantamis-asiaan”. Vanha ihminen meissä tahtoo jatkuvasti päästä voitolle.

Nurinkuriselta tuntuu sekin, että hänen, joka ei ole rikkonut, pitää mennä rikkoneen veljen luo. Järki yleensä neuvoo, että tulkoon rikkonut katumaan ja pyytämään anteeksi. Jeesus tietää opettaessaan, että sen taakka on pienempi, joka on syytön. ”Jos hän sinua kuulee, olet voittanut veljesi”. Se tarkoittaa, että rikkonut ihminen katuu ja taipuu neuvottavaksi. Jeesus on realisti. Hän ei pane omilleen liian raskasta velvollisuutta. Muistan kun nuorena valitin silloiselle rippi-isälleni yhdestä ihmisestä, joka jatkuvasti kiusasi ja ahdisti. Hän neuvoi minua: ”Anteeksi pitää antaa, mutta jatkaa ei tarvitse.” Se lohdutti. Perheen sisällä, kun on kaikesta huolimatta jatkettava yhteiselämää, kuten siis myös Jumalan perheessä, joudumme antamaan anteeksi toisillemme 70 x 7. Sielunvihollisella näet on jatkuva tarve rikkoa perheitä ja Jumalan lasten yhteiseloa. Joskus muistan, miten turmeluksessa oleva äiti joskus kuuli itsensä sanovan: ”En minä ole mikään anteeksiantamuksen automaatti” tai muuta vastaavaa. Sitten joutui pikaisesti itse korjaamaan ja tekemään perannusta.

Anteeksiantaminen on niin tärkeä siksi, että taivas kuulee Jumalan lasten päätöksiä. ”Minkä te päästätte maan päällä, se on päästetty taivaassa. Minkä te sidotte maan päällä se on sidottu taivaassa.” Sama ohje annettiin opetuslapsille ylösnousemuksen jälkeen. Teologiassa puhutaan myös ”taivasten valtakunnan avainten käytöstä”. Uskovaiset eivät kuitenkaan mielellään käytä sideavaimia, vaan jättävät tuomion Jumalalle. Uskovaiset tarttuvat Jumalan armon evankeliumiin, että ”synnit on anteeksi annettu ja armo Kristuksen tähden saatu” (Luther) Siis omalle sielulleen rauhaksi ja vapaudeksi.

Rukoilemme: ”Suo, Kristus synnit anteeksi veresi kalliin tähden, Tee sillä sielu terveeksi ennen kuin täältä lähden. Armahda, Herra minua ja muista armon suuruutta, syntini siihen peitä.”(287: 4)