Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Uskon perustus.
Matteus 16: 1-4
*************

”Perustus on laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” (I Kor. 3:11)

Rukous: ”Uskossa heikkoja vahvista Jeesus, turvassa turvaton luonasi on. Taas olet antanut autuuden päivän. Vielä on sanasi muuttumaton. Auta oi Herra ja armahda meitä. Ethän sä meitä sun luotasi heitä.”(V. 173: 3)

Tänään on Lutherin juhlavuoden päätöspäivä. Teemaksi sopii hyvin: ”Uskon perustus”. Voisi se olla myös ”Uskomme perustus”, sillä joitakin eri korostuksia kristinuskon eri kirkkokunnilta löytyy. Luterilaisuuden usko perustuu ajatukseen: ”Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden.”. Tämä käsitys kirkastui veli-Martinukselle monien raskaitten etsimisien jälkeen. Löytöä kutsutaan ”tornikokemukseksi”. Luther yritti selittää Roomalaiskirjettä, sillä hän oli selitysopin professori Wittenbergissä, eikä uskon perustus auennut hänelle, ennenkuin hän löysi ”Armollisen Isän”. Hänen isä-kuvansa ennen tätä oivallusta perustui paljolti oman isän käyttäytymiseen. 1400-1500-lukujen vaihteessa kodeissa vallitsi pelko isien ankaruutta kohtaan. Lapset olivat hiljaa, eikä heiltä kysytty juuri mitään.

Tämän päivän ihmisillä ”uskon perustus” on häviksissä. Monet, tai ehkä suurin osa ihmisistä täällä omassakin maassamme hapuilee erilaisten mielipiteitten viidakossa, toiset etsien haluamatta löytää, toiset täydellisen suruttomuuden tilassa. Yrittävät hypätä Jumalan valtakuntaan aidan ylitse, vaikka Jeesus sanoi, että lammastarhaan pääsee vain ovesta, eli Hänen itsensä kautta. Ne, jotka menevät sisälle muualta kuin oven kautta ovat varkaita ja ryöväreitä.

Viisastelijoita ja Jumalan kiusaajia oli jo Jeesuksen aikana. Sofistit ja epikurolaiset olivat tunnettuja saivartelijoita. Tämän päivän kiusaajia olivat suurimman puolueen edustajat fariseusket ja pienemmän puolueen jäsenet saddukeukset, Edelliset olivat ylpeitä lain tuntemuksestaan ja halveksivat ”tyhmää kansaa” , saddukeukset taas eivät uskoneet ylösnousemukseen eivätkä enkeleihin. Jeesusta pyydettiin näyttämään merkki taivaasta, ilmeisesti vedoten samaan kuin nykyviisaatkin: ettei kukaan ole nähnyt taivasta eikä tiedä, mitä siellä on. Jeesus ei alkanut saivartelemaan, vaan lähti majesteetillisesti heidän seurastaan, kuten monta muutakin kertaa. Sanoi kuitenkin mennessään, ettei tälle sukupolvelle anneta muuta kuin Joonan merkki.(Joonan kirjassa on vain neljä lukua, joten kannattaa lukea koko kirja).

Uskon perustuksesta puhuu seikkaperäisemmin apostoli Paavali epistolatekstissä. Hän kertoo mm. (Room. 5 luvussa), että Jumala on antanut uskoville lahjaksi, vanhurskauden, Jumalan rauhan, toivon ja Pyhän Hengen sinetin sydämeen. Hän selittää myös, että Jumala koettelee uskoamme ahdingoissa ja kärsimyksissä, ja vahvistaa siten uskossa pysymistä loppuun asti. Paavali osoittaa puheissaan kaiken aikaa uskon keskipistettä , Pelastajaamme Jeesusta. Hän ei vältä Jeesuksen merkityksen korostamista autuutemme asiassa.

Itsekin ymmärrän, että kaikella kärsimyksellä on tarkoitus. Se tarkoitus on lähentää uskovia Jeesukseen ja vahvistaa tietoisuutta siitä, että ilman Jeesusta olemme hukassa, eli menossa kadotusta kohti. ”Elimmepä tai kuolimme, olemme Herran omat.”(Pli)

Myös Vanhan Testamentin teksti viittaa uskon perustukseen. Herra puhuttelee nuorta Jeremiaa: ”Puhu niinkuin puhua tulee. Saat olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.” Ennen Jeesusta profeetat opettivat ihmisille, missä on ihmisen uskolle turva ja pelastus: Jumalan Sanassa. Jumala puhui muinoin profeettojensa kautta, Hänen Sanansa oli ja on edelleen uskomme auktoriteetti.

”Jeesus, kaiken pahuuteni jätän jälleen käsiisi, levottoman sydämeni turviin laupeutesi. Sinä minut lunastit, Isän kanssa sovitit. Kasvoistasi hyvyys loistaa, armos tuomiosi poistaa. / Tämän perustuksen päällä, tämän turvan suojassa päivän työni päätän täällä, lepään yöni rauhassa. Ruumiini ja sieluni, annan Herra haltuusi. Kiitos huolista ja työstä, levon lahjasta ja yöstä.” (V. 553: 3-4)