Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl


Usko ja epäusko
Joh. 9: 24-38
************

”Me emme salaa mitään lapsiltamme, vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita Hän on tehnyt.”(Ps. 78: 4)

Rukous: ”Ah, Jeesus, Herrani, mun vaipuu toivoni. Mä yöhön synkkään näännyn, nyt puoleesi mä käännyn. Suo armos päivän koittaa, ja epäilykset voittaa./ Mua neuvo valvomaan ja armoon juurtumaan. Uskomaan näkemättä ja muuta pyytämättä, kuin olla lunastettu, sun kuoloos istutettu”(V.v. 431: 1, 5)

Tänään kuuntelimme saarnoja. Papit puhuivat uskosta, kukaan ei epäuskosta. Pyhän aihe on kuitenkin . ”Usko ja epäusko”. Koulussa opetettiin, että jos kahden sanan välissä on adverbi ”ja”, silloin molemmat puolet ovat tasa-arvoisia. Oikeassa saarnassa tulisi siis käsitellä sekä uskoa että epäuskoa.

Maailmassa on paljon syntiä. Erilaiset synnit ovat epäuskon seurausta. Adam ja Eeva elivät synnittömässä maailmassa kunnes Saatana ilmestyi heidän elämäänsä käärmeen muodossa. Se oli epäuskon saarnamies. Se sanoi: ”Onko Jumala todella sanonut: Älkää syökö siitä puusta!.” Eevan kanssa keskustelu jatkui: ”Niin käärme sanoi: Étte suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette Jumalan kaltaisiksi ja erotatte hyvän ja pahan.”. Epäusko alkaa siis siitä, että epäilemme Jumalan sanan totuutta ja sen todeksi uskomista. Epäuskosta seurasi ja seuraa tottelemattomuus, joka on siis kuuliaisuuden vastakohta. Jumala tahtoo uskoviltaan kuuliaisuutta, sillä: ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.”(I Sam. 15: 22 b)

Epäuskosta johtuvat monet surut, murheet ja sairaudet. Ensimmäiset ihmiset karkotettiin pois paratiisista (=onnellisuuden, autuuden tilasta). Ihmiskunta on sen jälkeen saanut vain ikävöidä takaisin alkuperäiseen onneen. Augustinus lienee sanonut: ”Ihmissydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalan tykönä”. Luterilaisina tiedämme, että ”epäusko on kaikkien syntien äiti”. Siksi Jumalan Sanassa pyydetään, että ihmiset tekiisivät parannuksen ja tulisivat tuntemaan totuuden itsestään ja Jumalasta.

Päivän tekstissä kerrotaan sokeasta miehestä, joka sai tulla ulos epäuskon maailmasta ”Jumalan Pojan uskoon”. Usko tulee nimttäin Jumalan Pojan, Jeesuksen äänen kuulemisesta. Usko annetaan lahjaksi kuuliaislle ja nöyrille, niille, jotka kipeästi tarvitsevat Jumalan apua elämänsä tilanteeseen.

Yksi tilanne, jossa todellakin tarvitsemme Pyhän kosketusta, on sairaus. Sairaus voi olla fyysistä, henkistä tai hengellistä. Yleensähän me haemme apua lääkäreiltä, psykologeilta, terapeuteitlta tms. Uskoon tulleet ihmiset kuitenkin aina rukoilevat, myöskin fyysisissä sairauksissa, että Herra hoitaisi heitä lääkärien ja muiden palvelijoittensa kautta. Rukoilemme kaikille vallanpitäjille ja virkamiehille ja -naisille Pyhää Henkeä, joka kuljettaisi ihmisiä oikeaa tietä. Emme voi kuitenkaan määrätä Jumalaa niinkuin pakanauskonnoissa tehdään magian keinoin. Uskon kautta olemme läheisiä Jumalalle ja siksi luotamme Hänen apuunsa kaikissa elämämme vaiheissa. Olemme saaneet myös kokea, että Jumala kuulee rukouksemme ja auttaa lapsiaan hädässä.

Usko on välttämätön asia. Ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle. (Hebr. 11 luku kokonaan kertoo uskon sankareista, joita Vanhan Testamentin puolelta löytyy. Tärkeimpiä esimerkkejä ovat Nooa, Aabraham (uskon isä) ja Mooses. Heidän tapauksistaan voimme päätellä, että ”Jumala pitää hulluistaan huolen”.

Usko ja epäusko tulevat aina olemaan sodassa keskenään. Jokaisen on itse päätettävä, kumman antaa voittaa elämässään. Jumalan sanalle uskollisina pysymme ”oikealla tiellä”, ja pääsemme kerran taivaaseen. Aamen.