Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Jumalan huolenpito.

Luukas 10: 38—4

**********************

”Heitä murheesi Herran huomaan, Hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Antifoni Ps. 55: 23)

Rukous: ”Oi Jumala, Sä huolen meistä kannat. Tarpeemme kaikki armostasi annat. Suo, että aina sinuun luotamme. Sun hyvyyteesi, Isä turvaamme:” (V.v. 352:1)

Tämän päivän envkeliumi taitaa olla yksi tutuimmista Raamatun kohdista. Tässä on kertomus sisaruksista , joista toinen oli nimeltään  Martta, ja toinen nimeltään Maria. Tässä kertomuksessa ei mainita Jeesuksen rakasta ystävää, Lasarusta, joka myös kuului perheeseen. He asuivat Betanian kylässä, lähellä Jerusalemia. Heillä oli tyypillinen pientalo, meikäläisittäin omakotitalo, jossa oli sen ajan malliin miesten ja vieraiden puoli, sekä naisten puoli, johon kuului mm. keittiö. 

Jeesuksen mielestä Maria ”on valinnut hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois”. Erikoista, sillä Maria oli mennyt miesten puolelle istumaan ja kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Hän ei ilmeisesti halunnut jättää vierasta yksin istumaan, vaan piti Hänelle seuraa. Martta pysyi sen sijaan nöyrästi naisten paikalla ja puolella sekä palveli tarjoiluillaan tervetullutta ”arvovierasta”.

Monet myöhemmän ajan kristityt ovat tehneet kertomuksesta johtopäätelmän, että Maria edusti uskovaista naista, joka istui ja kuunteli. Sen sijaan Martta puuhasteli vähemmän arvokkaissa, maallisissa askareissa pitämättä tärkeimpänä asiana Jumalan sanan kuulemista. 

Naisina tiedämme kuitenkin, että keittiötöissä voimme rukoilla ja ajatella syvällisiä hengellisiä teemoja kenenkään häiritsemättä. Tosin meillä ei nykyisin ole mitään mahdollisuuttakaan istua ”Herran jalkojen juuressa”, muuten kuin mielikuvituksessamme.

Yksi ihmiskäsityksemme määritelmä on, että ”olemme tulleet tänne palvelemaan ja auttamaan hädässä olevia lähimmäisiämme”. Jeesuksen jalkojen juuressa istumista varten historian aikana on rakennettu tuhansia kylän keskellä olevia ”Herran huoneita”, joissa vähintään kerran viikossa kokoontuu joukko Marioita. Enimmäkseen kristityt ovat ylpeitä näistä paikoista, joissa voimme hiljentyä kuuntelemaan Jumalan Evankeliumin ilosanomaa,  sekä polvistumaan Herran Pyhälle Ehtoolliselle. Jonakin historian jaksona ihmisiä on jopa pakotettu käymään viikottain kirkossa määrätyllä paikallaan.

Päivän Vanhan Testamentin teksti puhuu ehkä konkreettisemmin Jumalan huolenpidosta. Jumala lähetti profeettansa Elian Sarpatin lesken luokse auttamaan tätä suuressa hädässä. Jumala siunasi profeettansa kautta yksinäistä leskivaimoa ja hänen poikaansa. Olettaa sopii, että tuolla leskirouvalla oli yhteys rukouksen kautta Kaiken Elämän antajaan ja ylläpitäjään. Tekstistä voimme päätellä myös sen lohdullisen asian, että Isällämme on tiedossa jokaisen lapsensa osoite. Vaikka nyt ei olekaan ehkä profeettoja, on Jumalan enkeleitä paljon liikkeellä tänäkin päivänä, joko enkelin tai lähimmäisen muodossa.

Epistolan tekstissä apostoli kertoo, miten,  ilmeisesti Filipin, seurakunta piti huolta myös rahavaroin lähetystyötä tekevästä seurakuntien perustajasta. Paavali kiitti tästä huolenpidosta ja osoittaa siten meille, tämän päivän Jumalan lapsille, että kiitollisuus kohdistuu Jumalan huolenpidolle myös ajallisten seurakuntien kautta.

Toisaalta täytyy valittaen todeta, että nykymaailman ajassa ei aina kuule Jeesuksen puhetta edes Herran huoneissa. Ruoka ja sen tarjoilu on ottanut vallan. Ainakin näissä korkean kulttuurin ja varakkuuden maissa: ”heidän vatsansa on heidän jumalansa”.  Juhlissakaan harvoin kuulee ”ohjelmaa” tai varsinkaan Jumalan ylistystä.  Ihmiset tulevat syömään, jopa hautajaisissa.. 

Jeesuksen puhe tuo ”elämän leivän” ja ”elävän veden virrat” luoksemme. ”Me syömme leipää elämän ja juomme lähteestä autuuden. Ja ken siitä juo, ei janoa hän milloinkaan...”. Jumalan lapset ovat valinneet hyvän osan, eivätkä vaihda sitä , ”vaikk´ kaiken tarjoaisit, maailma, kunnias.” Aamen.