Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Kirkastussunnuntai. 

Kirkastettu Kristus.

Markus 9: 2-8

*****************

”Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekki”.(Ilm. 1: 14)

Rukous: ”Kirkasta, Kristus, itsesi myös meille matkallamme. Voimalla kalliin sanasi valaise sieluamme, niin että kirkastettuina me saamme kerran taivaassa veisata kiitostasi.” (V.: 263: 6)

Aaronin siunauksen alussa ovat sanat: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle...”. Miksi Herran pitäisi kirkastaa kasvonsa, kun ne jo ovat niin kirkkaat, ettei kukaan voi katsoa niihin kuolematta? Varmaan siksi, että ihmismaasojen joukossa poikkeavat, eli tässä tapauksessa kirkkaat kasvot voisi havaita paremmin ja löytää hänet jota etsii.

Kirkastussunnuntain tekstit paljastavat, että ne kirkastetut kasvot, jotka ihminen voi havaita kuolematta, voat Jeesuksen rakkaat kasvot. Isän kasvot näemme vasta sitten kun itsekin olemme saaneet kirkastetun hahmon.

Jeesus on Jumala ja ihminen, ihmiseksi tullut meidän tähtemme. Johannes todistaa: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, sen kaltaisita kirkkautta, joka ainokaisella pojalla on  Isältä. Ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”(Joh.: 1: 14) Siis: Kun Jumala kirkastaa kasvonsa, Hän näyttää meille Jeesuksen, Poikansa kasvot. Jeesuksen kasvot ovat lempeä, täynnä armoa, Hänen katseessaan on myös totuus meistä, kuten muistamme viime pyhän nuorukaisen tapauksen. ”Jeesus katsoi häntä ja rakasti.” Totuus ei kuitenkaan vapauttanut nuorukaista, vaan hän meni pois murheelllisena. Omaisuus sitoi nuorukaisen tähän aikaan. Jeesuksen seuraaminen olisi kuitenkin avannut oven kirkkauden maahan. Siitä emme tahdo jäädä paitsi!

Kirkastusvuorella Jeesus muuttui opetuslasten edessä hetkeksi taivasolennoksi. Hänen seuraansa tulivat jo ammoin ajasta poistuneet profeetat Mooses ja Elia. He tulivat                                                                   näyttämään epäuskoisille, että ”Jumala on vain elävien Jumala”. Kuolema on vain näennäinen olotila, jota seuraa iankaikkinen elämä niille, jotka uskovat Jeesukseen, Jumalan Poikaan. Siitäkin on todisteita, että ”se elämä, se elämä, se iankaikkinen elämä. Se alkaa täällä jo maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaassa.”(AA.). Luther myöskin selittää, että Jumalalla on kaksi valtakuntaa: ”Ensin armon valtakunta maan päällä, jossa Jumala  antaa uskovaisilleen joka päivä synnit anteeksi ja sitten kunnian valtakunta taivaassa...” Luther on myös sitä mieltä, että kirkkauteen mennään armonvaltakunnan kautta. Erämaan matka Egyptistä Kaanaan maalle oli raskasta kilvoittelua. Samoin kirkastussunnuntain teksti osoittaa, että hetken päästä lähdettiin ristin tielle Jeesusta seuraten.

Totta on myös se, että jaksaaksemme kulkea ristin tietä kohti uutta Jerusalemia, tarvitsemme kirkastusvuorikokemuksia. Monet muistelevat ”uskoontulon hetkiä” kirkastusvuorikokemuksena. Heille nimittäin on tuona hetkenä ”kirkastunut ” Jumalan evankeliumi omalle kohdalleen. Sitten matkan kuluessa ehtoollinen, seurat ja jumalanpalvelukset ovat vahvistaneet uskoa ja antaneet voimaa katsoa kirkastuvaa aamunkoittoa. Viisauskirjoissa ovat sanat: ”Vanhurskaan polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään asti; mutta jumalattoman tie hukkuu.”

Me haluamme olla mukana Jeesuksen kanssa milloin kirkatusvuorella, milloin ristin tiellä, kun kerran ”kostumme kunniaan”. Aamen.