Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Armahtakaa!

Johannes 8: 2-11

******************

”Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.”(Ps. 13: 6)

Rukous: ”Armahda, oi Herra meitä, kuule seurakuntaasi! Älä kasvojasi peitä, pakenemme turvaasi. Sinä päältämme voit poistaa synnin palkan synkeän, sallit poluillemme loistaa päivän uuden, pysyvän” (V. 391:1)

”Sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä”. Tämmöinen hieno ajatus on epistolatekstimme päätöslauseena. Tämän päivän tekstit antavat täyden todistuksen, että tuo lause pitää paikkansa. Ensimmäisessä tekstissä profeetta Naatan nuhtelee Herran suulla kuningas Davidia, joka oli tehnyt julman synnin. Hän oli tapattanut kaldealaisen Uurian ja ottanut hänen vaimonsa Batseban itselleen.  Hän lausui tekstissä itselleen tuomion: ”Tuon miehen pitää kuolemalla kuoleman”. Kun Naatan sitten osoitti, että David oli itse ansainnut tuon tuomion, David katui ja sai syntinsä anteeksi. Suuret sydänsurut kuitenkin seurasivat myöhemmin, kun hänen lapsensa saivat kuolla Salomoa lukuunottamatta ikävällä tavalla. David oli kuitenkin mies paikallaan, koska hän osasi katua. Hän kirjoitti mm. seitsemän katumuspsalmia, jotka on säilytetty Raamatussa,  ja ovat meille kaikille syntisille tuttuja ja käytettyjä. Moni ylpeä kuningas, kuten Herodes olisi tapattanut Jumalan palvelijan, joka toi itselle vastenmielistä sanomaa. David oli selvästi suurempi ihminen kuin Johannes Kastajan tappaja-kuningas.

Jumala on hyvä. Hän on pitkämielinen ja armahtavainen. Tuhannen tuhatta kertaa Hän antaa synnit anteeksi katuville. Viime pyhänä juuri ihmettelimme, miten Hän antoi anteeksi kaiken tuhlanneelle pojalleen. Nyt saamme ihmetellä sitä, miten Hän on antanut meillekin anteeksi Jeesuksen tähden.

Apostoli kuitenkin varoittaa armahdettuja tuomitsemasta. Se, joka tuomitsee toisen samoista teoista, mitä itsekin tekee, saa Jumalan vihan ja tuomion osakseen. ”Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa.” Sen sijaan, kun koemme Jumalan hyvyyden kohdallamme, se ajaa meitä parannukseen ja tekemään hyviä tekoja. 

Evankeliumi kertoo samasta synnistä, mitä David teki. Tavallisesti nimittäin ajatellaan, että vain naisia pitää tuomita ja kivittää, jos he tekevät huorin. Huorinteossa on osallisena aina vähintään kaksi osapuolta. Vain toista ei voi laittaa tilille teosta. Nainen kuitenkin, ainakin entisaikoina, kantoi yksin seuraukset ja ihmisten tuomion. 

Tämän päivän ”syntinen nainen” sai armon Jumalan edessä. Hän sai kohdata Jeesuksen, Armahtajansa. Jeesuksen sanat: ”Se, joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven” on jäänyt jokaisen jälkipolvienkin ihmisten sydämelle. Eipä nouse käsi heittämään kiveä, kun katsoo itseään peiliin. Monissa hengellisissä lauluissa todetaan, että jokainen meistä on syntiin taipuvainen ja syyllinen Herramme ristinkuolemaan. Mm. tässä lyhyessä laulussa: ”On verilähde sydämen avattu Jeesuksen, ja siinä pesty syntinen saa uuden sydämen. / Sen siunauksen kuollessaan sai rosvo ristillään; ja minä, yhtä paha saan, siinä armon elämään.” Armon merkityksen voi parhaiten ymmärtää, kun on ajanut elämänsä umpikujaan oman tahtonsa tiellä. Sellainen historia on monella armon käsittäneellä Jumalan lapsella.

Jeesus kirjoitti jotakin hiekkaan. Hän kirjoitti varmaan oman nimensä tai naisen nimen. Sillä Hän osoitti olevansa Jumalan Poika ja Jumala. Hänen auktoriteettinsa uskon asioissa on ehdoton. - Kaikki kivenheittäjät lähtivät, ei yksikään jäänyt tuomitsemaan naista. Jeesus armahti. Sitten Hän lähetti naisen jatkamaan elämää synnit anteeksi saaneena, Jeesuksen siunaus mukanaan kohti uutta elämää. 

Meilläkin on mahdollisuus: ”Käy lähemmksi ristiä, sull on niin monta syntiä. Täss´  armoalttar´ sulla on, vaikka ennen olit armoton” (Aatu Laitinen). Jäämme Jumalan armon alle. Amen.