Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Tuhlaajapoika.

Luukas 15:11-32

**********************

”Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan” (Ps. 32: 5b)

Rukous: ”Hyvyytees loppumattomaan Mun sydämeni luottaa. Isäänsä lapsi milloinkaan Ei turvata voi suotta. En lahjojasi ansaitse. Kuitenkin, Isä annat ne Sulasta armostasi.” (V.v. 390:6)

Tänään on tutuista tutuin kertomus tekstinämme. Sunnuntain otsake on nykyisin: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”, sillä toisten vuosikertojen tekstit käsittelevät aihetta toisista näkökulmista.

Nyt meillä on tämä:  ”Isä ja kaksi poikaa”.

Vanhempi poika oli jatkamassa Isän töitä, kuten usein tavallisessakin elämässä. Vanhempi poika meidänkin kulttuurissamme on perinyt esimerkiksi maatilan kaikkineen. Suurissa lapsiperheissä on aina jouduttu miettimään, mitä muut lapset tekevät, jos yksi jää hoitamaan Isän perintöä. Joissakin maissa tämä järjestys on edelleen voimassa.

Asia ratkaistaan nykyisin siten, että ne lapset, jotka eivät halua jatkaa isän ammattia, lähtevät opiskelemaan tai töihin kodin ulkopuolelle. Tytöt ja pojat ovat meidän kulttuurissa samassa asemassa. Joskus käy niin, että kukaan lapsista ei jää kotipoluille asumaan. 

Jeesuksen aikana ei ollut nykyajan tarjoamia mahdollisuuksia etsiä omaa ammattia, varsinkaan tytöillä. 

Kertomuksen nuorempi veli ei lähtenyt etsimään töitä eikä avioliittoa kaukana kodista. Hän joutui seuraan, jossa isän antama perintö meni ”kurkusta alas”, niinkuin nykyisinkin joskus sattuu. Varsinkin, jos raha on tullut nuorelle liian helposti. Sikojen paimeneksi sentään harva joutuu, mutta kadulle kylläkin.

Jeesus kertoo tässä kertomuksessa Jumalan, oman Isänsä sydämen laadusta. Tavallinen isä ei tuohon  kykene. Ainakin kovat ehdot ja rangaistukset olisivat tiedossa, jos tuhlanneena poika saapuisi kotiportille. Äidistä ei tässäkään kertomuksessa mainita mitään. Äidit ehkä pystyisivät helpommin antamaan kaiken anteeksi, koska äidin rakkaus on ehdottomampi kuin isän, siis keskimäärin.

Taivaallinen Isä on niin rikas, että Hän voi antaa loputtomasti anteeksi ja uusia perintöjä lapsilleen. Hän siis otti pojan avosylin vastaan ja järjesti hänelle juhlat ja puki juhlavaatteisiin. Poika sai suvun sormuksenkin anteeksiantamuksen pantiksi.

Vanhemmalla veljellä oli omia ansioita, joita hän katkerana luettteli isälleen. Hänen silmillään oli ”Mooseksen peite”. Hän ei ymmärtänyt vielä  lahjavanhurskautta, joka oli hänellekin varattuna. Mutta haluamme uskoa, että hän ymmärsi, mistä oli kysymys, kun isä itse sen hänelle kertoi.

Me voimme  oppia tästä tutusta kertomuksesta  omankin tarinammme. Kasteessa olemme saaneet Jumalan lapseuden. Meissä on kuitenkin Aadamin perintönä taipumus pahaan. Joudumme helposti oman tahtomme tielle, ja sitä kautta huonoon seuraan ja  kauas Isän kotoa.  Moni jää sille tielleen. Jeesus neuvoo meitä muistelemaan, miten ihanaa oli olla lapsen uskossa. Kotona Isän tykönä on leipää yllin kyllin. ”Syökää ja juokaa, ei armoa puutu, rakkaus, laupeus, lempi ei suutu. Viiniä rieskaa, aarteita taivaan, paljon on aivan./ Köyhille armoa kylliksi vuotaa, rikkaat ja viisaat ne ei tunne tuota, Herra kun armoa ilmaiseks antaa, helmahan kantaa.” 

Parannuksen tarpeellisuus tuhlaajaapojille ja tytöille  tarjotaan tässä Jeesuksen vertauksessa. Poika meni itseensä, katui ja lähti isän kotiin kerjäläisenä. 

Me kaikki pienet  ja suuret syntiset saamme tulla takaisin kotiin. Isä rakastaa meitä ja tahto  armahtaa.  

Me saamme näin päällemme juhlapuvun, Kristuksen vanhurskauden  ja uuden elämän alun Aamen.