Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Kauneutta riittää. 

Kesäkuu vaihtuu heinäkuuhun. 

Lopulta saimme kesän. Yllätyksenä odotuksemme palkittiin kukkarunsaudella. Myös kasvimaan yrtit ja juurekset rehevöityivät nopeassa tahdissa. Toisinaan täytyy vain seistä puutarhassa ja katsoa katsomasta päästyään luomistyön ihmeitä. Mikä loisto värikylläisyys.!

Jeesuskin neuvoi aikanaan katsomaan kedon kukkia  ja taivaan lintuja . Niistä piti oppia, että Jumala huolehtii kaikista luomakuntansa olennoista ja elävistä. Ja kyllähän niistä oppiikin, mikä on tärkeätä ja mikä ei. Kukat ovat palkkio työstä. Ne kukkivat kauniisti, kun näkee vähän vaivaa. Ne ovat ihmisen ystäviä, joille voi myös puhua. Ne parantavat tulosta, kun niitä kiittelee ja rapsii vanhoja kukkia pois. Samalla ne hoitavat hoitajan sielua. Jumala hoitaa joskus sieluamme kukkien ja lintujen välityksellä.

Suvivirressä kehotetaan kiittämään Herraa. ”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi. Mun sieluni, sä liitä, myös äänes kuorohon ja Armon Herraa kiitä, kun laupias Hän on.” Kukkasista ottaa mallia Lina Sandell virressä: ”Kiitä Herraa yö ja päivä...” toisessa säkeistössä: ”Maailman te vuoret laaksot, Herraa kunnioittakaa! Kiitä kastekin, mi aamuin kirkkain helmin heijastaa. Kiitä Herraa pienin kukka, laakson laajan liepeillä. Metsän puutkin kiittäkäätte Herran suurta nimeä!”.

Vanhat koivistolaiset kertovat, että missään maailmassa ei ollut niin kaunista kuin Koivistolla, varsinkin sen saarilla. Koivistolaisten vanhassa tunnuslaulussa muisteltiin myös kesän lintua: koskeloista. ”Kuinka monta kertaa istuimmekaan illoin, rannan kivellä kun päivyt painui pois. Meri tyynnä lepäs suvi oli silloin, missä ihanampi olo olla vois. Jostain kaukaa kuului koskeloisen ääni. Emo poikuettaan luokseen keräili. Ja hiljaa painui äidin syliin pääni, kun hän lapsukaistaan hellin hyväili.”  

En nyt osaa sanoa, ovatko kaikki koisitolaiset vielä vanhojen arvojen kannattajia. Väitän kuitenkin, että Jumalan armo ja siunaus suojelevat meitä, jotka haluamme olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Sillä aika on sellainen, että tarve Jumalan antamalle hoivalle lisääntyy. Me iäkkäät, Koivistolla syntyneet tahdomme kiittää ja ylistää ainoata elävää Jumalaa. ”Hänessä me liikumme ja olemme.” 

Kesän kauneudesta iloiten, terveisin Valma Luukka.