Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Juhannus

Luukas 1: 57-66

********************

”Minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, eikä minun vanhurskauteni kukistu”(Jes. 51: 6B)

Rukous: ”Annathan taivaassasi sen suven autuaan, kun, Herra, lapsiasi käyt maasta noutamaan. Nyt kansasi on tuhkaa, päiväsi polttamaa. Ei siellä syksy uhkaa, ei sinne talvi saa.” (V.: 574:4)

Juhannusta vietetään Suomessa monella eri tavalla. Yksi yhteinen tapa kuitenkin on: Siniristilippu nostetaan salkoon juhannusaattona ja otetaan alas juhannuspäivän iltana. - Monet lähtevät kaupungeista maaseudulle. Varsinkin, jos heillä on mökki tai mökin omistavia ystäviä. Tehdään pitkiäkin matkoja ruuhkissa. Monet käyvät saunassa ja syövät ulkona. Vanhempia tapoja varsinkin nuorisolla oli käydä kyläkeinuilla ja lavatansseilla.

Ruuhkissa saattaa sattua vahinkoja, kun yritetään ohitella tai ajetaan liian lähekkäin. Joskus kokko on liian lähellä asutusta tai metsää, jolloin ilo muuttuu suruksi. Vesillä sattuu myös hukkumisia päihteiden käytön vuoksi. 

Luonto kärsii väkimassojen käyttäytymisen vuoksi. Roskaaminen on todella kauhistuttavaa ja vaarallista varsinkin eläimille. Kertovat, että ”Hula-Hula-tanssin” jälkeen roskaa oli viisi kertaa enemmän kuin normaalin vappuriehan jälkeen. (Ohimennen sanottuna näin ensimmäisen juopuneen naisen Helsingissä vappuna 1958. Se oli inhottavin näky, mitä olin kokenut.)

Juhannuksesta alkavat  liikkua myös suuret uskovaisten joukot. Herätysliikkeitten ja vapaitten suuntien kesäseurat rajoittuvat vuosi vuoden jälkeen juhannuksen ja heinäkuun puolenvälin tienoille. 

Juhannuksena oli aikaisemmin seurakunnissa konfirmaatiojuhlat. Ne sijoitettiin muualle sen jälkeen kun huomattiin, että nuoria kiinnostivat enemmän maalliset riennot kuin hiljentyminen pyhimpään juhlaansa. Pappina koin pettymyksen kun menin pitämään jumalanpalvelusta juhannuksena, kun konfirmaatiota ei enää ollut. Kovin oli autiota kirkossa. 

Juhannus ei alunalkaen ollut mikään ”hulahula”-juhla. Johannes Kastaja oli suorapuheinen parannussaarnaaja. Hän lienee kuulunut Gumranin luostariveljestöön, joka odotti Messiasta , ”Vanhurskauden Profettaa” valkeissa vaatteissa. Johanneksen puku oli kamelinkarvasta tehty viitta. Hän eli yksinkertaista elämää, söi kuivatetuista heinäsirkoista tehtyä puuroa ja hunajaa.

Kun Jeesus ilmestyi Jordanille, Johanneksen sormi osoitti  Häntä: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka poisottaa maailman synnin.” Hän ei itse katsonut olevansa mitään Jeesuksen rinnalla: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”.

Aikaisemmin Suomen kirkoissa saarnattiin tekstistä, joka käsitteli Johanneksen kuolemaa ja ”Hulahulaa” kuninkaan palatsissa. Johannes oli satuttanut arkaan paikkaan kuninkaan veljen vaimoa, Synnistä suorasukainen nuhtelu ei koskaan jätä ihmisiä kylmäksi. Useimmiten siitä seuraa viha, jos ei ole nöyrä Herran edessä niinkuin kuningas David oli. Nykyisin tuo alkuperäinen Johannes Kastajan päivän teksti on siirretty ”varatekstiksi”, ilmeisesti muihin tilaisuuksiin, etteivät ihmiset pahoittaisi mieltään.

Toisen vuosikerran teksti kertoo Johanneksen nimen merkityksestä. Vieraitten yllätykseksi Sakarias kirjoitti tauluun nimen Johannes. Se tarkoittaa: ”Jumala on armollinen”. Me tiedämme, että Jumala on armollinen Poikansa Jeesuksen uhrin kautta. Siitä kertoo myös Sakariaan kiitosvirsi. 

Jeesus tuli ja vahvisti Johanneksen saarnan: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus.” Aamen.