Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Pyhän Kolminaisuuden päivä.

Salattu Jumala.
Johannes 15: 1-10.

***************

”Ei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä, mitä auringon alla tapahtuu, vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä.” (Saarn. 8: 17)

Rukous: ”Oi kuningasten kuningas, on ääretön Sun kunnias. Kuitenkin olet armoinen ja muistat köyhän syntisen. Siis asu Jeesus minussa, suo, että pysyn Sinussa. Kun murhe painaa ahdistaa, voit Sinä yksin lohduttaa.” (v. 226: 8-9)

Rippikoulussa opettelimme Sormusen katekismuksesta, että Jumala on salattu silmiltä ja ihmisen ymmärrykseltä Sitten vielä opimme, että Jumala kyllä ilmoittaa itsestään sekä yleisesti että yksityisesti. Yleistä ilmoitusta olivat luonnon tapahtumat, vuodenajat, Jumalan luomisteot, linnut, kukat ja kaikki äänet, veden loiske ja puitten humina. Luonnon katastrofit ovat myös Jumalan puhuttelua. Yleisen ilmoituksen perusteella emme kuitenkaan ”tule uskoon”, korkeintaan alamme pelätä suurta Jumalaa, Kaikkivaltiasta. Rakkaus ja riippuvuus Jumalasta syntyy toista tietä. Jumala puhuttelee ihmistä omantunnon kautta, mutta erityisesti evankeliumissa, joka ilmoittaa Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala puhuttelee Sanassa, sekä kirjoitetussa että saarnatussa sanassa Pyhän Henkensä kautta. Jumala itse synnyttää myös uskon, kun Evankeliumi herättää nukkuvan omantunnon. Siksi sanomme, että pelastumme uskosta, evankeliumin sanan kautta, vaikka emme näe Jumalan kirkkautta. Apostoli Tuomaalle Jeesus sanookin: ”Autuaat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”. Me jälkipolvien Jumalan lapset joudumme kaikki uskomaan, vaikka emme näe. Kuitenkin saamme Sanasta tietää paljon asioita sekä menneestä että tulevasta ajasta.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu vertauksen avulla, että ymmärtäisimme paremmin. Hän sanoo olevansa viinipuu, jonka oksia me uskovat olemme. Oksa on riippuvainen puun nesteestä. Puun ytimessä kulkevat elämän veden virrat. Jos pysymme kiinni Jeesuksessa, saamme voiman elämäämme Jeesuksesta, elävän veden lähteestä.

Elävät oksat kantavat hedelmää. Ne taipuvat alaspäin. Hedelmää kantamattomat ovat ylpeitä ja katsovat alaspäin jopa halveksien taakkoja kantavia oksia. Jumala karsii ne pois, etteivät ne vie voimaa nöyritlä oksilta. Maailmaa myötäilevät ihmiset eivät kyllä usko, että Jumala tekee myös karsimistyötä. He uskovat, että lopulta kaikki pelastuvat, vaikka eivät uskokaan Jeesukseen eivätkä tarvitse Jumalaa elämäänsä. He tahtovat elää oman tahtonsa mukaan.

Jumalan omat voivat kyllä tarkkailla itseään, esimerkiksi onko heissä yhtään Hengen hedelmää. Toisia ihmisiä uskovatkaan eivät saa tarkkailla tuomiomielessä. Uskonsuhde on sama kuin rakkaussuhde, yksityinen asia. Jokainen on vastuussa omista ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan, paitsi pienet lapset ja mieleltään sairaat.

Jos epäilee omaa uskoaan, voi tarkkailla ainakin sitä, onko elämän sanan nälkä ja jano. Sitäkin voi kysyä itseltään, viihtyykö liiaksi tämän maailman menoissa ja seuroissa. Jumalan lapset kaipaavat ”Herran esikartanoihin”. He tuntevat olevansa ”vieraita ja muukalaisia tässä ajassa” ja kaipaavat ”rauhan majoihin” Jumalan luokse. ”Autuas on se ihminen, joka ei vaella jumalattomien menoissa, eikä istu siellä, missä pilkkaajat istuvat ...” (Ps. 1)

Ehtoollisvirressä, jolla aloitimme, ovat sanat: ”Ei ihminen voi ymmärtää, sen usko yksin käsittää, mitenkä sydän Jeesuksen on syntiselle armoinen.”(V.226: 5) Oksan ei tarvitsekaan tietää kaikkea, mitä Jumala tietää. Sille riittää, että se saa kantaa hedelmää ja olla kiinni elämän lähteessä. Jumala pitää muusta huolta. Siihen saamme turvata. Aamen.