Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Koiviston Viestin hartauskirjoitus kesäkuulle 2017 

”Kun taas on aika auringon...”

Minun on vaikea uskoa, että ylioppilaaksi tulosta on tänään 31.5. kulunut 60 vuotta. Yhtä monta kevättä ja yhtä monta ”aikaa auringon”. Tätä ajatellessa täytyy todeta, että aika kulkee siivillä, kysymättä ja pyytämättä. Lähes puolet silloisesta ryhmästä on poistunut ”tuonilmaisiin”. Joka vuosi kokoonnumme muistelemaan yhteisiä aikoja 1950-luvulla. Yhtenäinen luokkamme suree jokaista, joka vuoden aikana on lähtenyt.

Asuin silloinkin v. 1957 vanhempieni ja yhden veljeni kanssa Askolassa. Meillä pidettiin vanhan herännäistavan mukaan ylioppilasseurat kotona. Silloinen kirkkoherra piti puheen minulle ”Herran siunauksesta”. Hän kertoi, että sen siunauksen päälle hänkin oli rakentanut elämänsä. Hänen mielestään minunkin piti lähteä lukemaan papiksi, sillä se olisi hyvä palveluvirka. Seuraväestä enemmistö oli kuitenkin sitä mieltä, että naiselle papin ammatti ei sovi. Silloin oli vielä Yliopistoissa vapaa pääsy mille alalle tahansa. Isä asettui puoltamaan papiksi lukua, äiti ei. Olin kuitenkin isän tyttö, joten haimme ylioppilaskotipaikkaa ja kirjoittauduttiin teologiseen tiedekuntaan. Opettajaksi kuitenkin jouduin, sillä papeus aukesi vasta v. 1988. Sitä isä ei ollut näkemässä. Äidinkin mieli oli kääntynyt suopeaksi naispappeutta kohtaan, ja sain sitten kunnian siunata äidin hänen pyynnöstään odottamaan kruunua Isän ja isän luona taivaassa.

Tänä vuonna olemme saaneet odottaa lämmintä auringonpaistetta. Kun se lopulta tuli, jäimme odottamaan lämmintä sadetta. Aurinko, sade ja tuuli ovat merkittäviä tekijöitä luonnon vehreyden kannalta. Eilen saimme sen kolmannen elementin, sateen. Tänään iloitsemme luomakunnan kanssa.

Kirkkoherra oli oikeassa: Jumalan siunauksesta riippuu kaikki. Jos annamme elämämme Hänen johtoonsa, ovat kaikki päivät oikeita ja tarkoituksellisia. Mitä tapahtuneekin, voimme ottaa sen Isän kädestä ja tiedämme, että lopulta ”kaikki kääntyy parhaaksi niille, jotka rakastavat Jeesusta.”

Jumalan siunauksenkin alla joudumme kohtaamaan iloja sekä suruja. On nousuja ja laskuja, mäkiä ja alamäkiä. Lankeemuksia ja vääriä valintojakin on sattunut. Luottamus Jumalaan ja Hänen armoonsa ja anteeksiantamukseensa on onneksemme säilynyt kaikki vuodet, kuukaudet ja päivät. Illalla olemme saaneet nukkua siunattuina ja toivomme, että kerran saamme kuulla sanat: ” Tulkaa minun Isäni siunatut...”

Jumalan omilla on kaksi aurinkoa. Tämä kevätaurinko, niinkuin kaikilla luoduilla sekä vielä tärkeämpi aurinko, joka lupaa meille iankaikkisen elämän. Ylösnoussut Herra on ”armon aurinko”, joka elvyttää uupuneen mielemme ja saa meidät iloitsemaan kaikesta, mitä kevät meille antaa.

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä”.

Kevätterveisin Valma Luukka.