Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Rukoussunnuntai.

Sydämen puhetta Jumalan kanssa.

Matteus 6: 5-13

********************

”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, ja jotka Hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8;28)

Rukous: ”Eteesi, Herra armiain nyt tuskani mä toisin, vaan enhän tiedä kuinka vain sua rukoillakaan voisin. Siis itse neuvo, opeta, mun sydämeeni vuodata, Sä rukouksen henki.” (313; 1)

Virren tekijä arvelee itsestään, ettei hän ehkä osaa oikein rukoilla. Tämä tunne saattaa olla jokaiselle kristitylle tuttu. Varsinkin silloin, kun on rukoillut monia vuosia, eikä ole saanut selkeää vastausta tai rukouksiensa täyttymistä. Omasta mielestämme pyydämme Jumalalta oikeita ja tärkeitä asioita.  Joskus käy myös niin, että kun rukous on toteutunut, emme huomaakaan sitä, emmekä muista kiittää. Voisimme ymmärtää tämän asian paremmin, jos muistaisimme, että  eivät luonnollisetkaan vanhemmat jaksa loputtomasti auttaa ja auttaa, jos lapsi ei koskaan muista kiittää. Ihmisiä on helpompi muistaa kiittää, koska aavistamme, että auttaminen loppuu, jos emme kiitä. Jumalasta taas meille on opetettu, että Hän on armollinen ja kärsivällinen, eikä lopeta rakastamista ihan vähästä.

Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan tämän päivän tekstissä. Hän opettaa ”Isä-meidän” -  rukouksen, joka todellisuudessa sisältää kaiken tarpeellisen. Luther selittää tarkemmin, mitä esimerkiksi ”jokapäiväinen leipä” käytännössä merkitsee. Rukous käsittää sekä ajalliset että hengelliset tarpeemme. 

Daniel rukoilee Vanhan Testamentin tekstissä kansansa ja hävitetyn temppelin puolesta. Hän ei tarjoile Jumalalle omaa vanhurskauttaan vaan vetoaa Jumalan armoon ja hyvyyteen. Me kutsumme Danielin rukousta ”esirukoukseksi”. Jumalanpalveluksissa rukoilemme yhteisten asioitten puolesta. Rukous toisten puolesta, jopa vihollisten puolesta, on Jumalalle mieleen. Luonnollista on, että hädässä huudamme myös omasta puolestamme tai meille läheisten puolesta. Vanhemmat rukoilevat lastensa puolesta ja lapset vanhempiensa puolesta, varsinkin, jos on kysymys sairaudesta ja pelosta jäädä yksin.

Lasten ja monien aikuistenkin rukous muistuttaa magiaa. Siinä ikäänkuin  ”käsketään” Jumalaa tekemään omien toivomusten mukaisesti. Jumala on kuitenkin ”niin paljon korkeammalla kuin taivas on maasta”. Kun tämän muistamme, voimme asettua Hänen eteensä kuin Daniel, nöyrästi pyytämään Hänen tahtonsa tapahtumista. Jäljestäpäin olemme usein iloisia, että Herra ei ole kuullut  rukoustamme, joka koskee itseämme, sillä toivomamme asia olisi koitunut meille häpeäksi ja onnettomuudeksi .

Jeesus toivoo, että rukouksemme olisi keskustelua Isän kanssa. Uskossa, hiljaisuudessa, Jeesuksen nimessä. Jos Apostoli saisi neuvoa meitä, koko elämämme olisi keskustelua Jumalan kanssa. Hän sanoo: ”Rukoilkaa lakkaamatta, kiittäkää joka  tilassa.” Tämä neuvo toteutuu elämässämme silloin, kun olemme saaneet synnit anteeksi Jeesuksen ansion perusteella ja antaneet elämämme Jumalan käyttöön. Vaikein rukous sisältyy Jeesuksen opettamaan rukoukseen. Sitä rukoillessaan Jeesuskin hikoili verta Getsemanessa: ”Tapahtukoon Isä sinun tahtosi, ei minun.” Jos sydämemme pystyy tähän rukoukseen vilpittömästi, voimme olla varmat, että Herra kuulee meitä.

Monet ihmiset ovat alkaneet kieltää Jumalan olemassaolon, koska eivät ole saaneet, mitä tahtovat. 

Jeesus toteaakin: ”Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakauntaan.” Isä nimittäin käyttää joskus meille vastentahtoista tietä, että oppisimme oikein lähestymään Häntä. Pääasia kuitenkin on, että Jumala voittaa, sillä Hänessä mekin voitamme. Jeesuksen omat voivat Hänen luvallaan sanoa Maailman ja Taivaan valtiasta Isäksi, Jeesusta ja toinen toisiamme sisariksi ja veljiksi. Sillä olemme suuri lunastettujen perhekunta, uusi Israel. Aamen.