Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Jumalan kansan koti-ikävä

Johannes 14: 11-17 

*****************

”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi” (Jes. 54:10) 

Rukous: ”Mä ikävöitsen täältä, kotihin rauhaisaan. Soisin jo pääseväni. Myrskyjen pauhuista./ Mä ikävöitsen täältä: Tule jo kuivaamaan, kyyneleet silmistäni, mun rakas Isäni”. (SL) 

Aika moni asia elämässämme tapahtuu kotikasvatuksen perintönä. Meillä karjalaisilla on erityisen helppoa ymmärtää tämän sunnuntain aihe. Vanhempamme olivat rakentaneet kotinsa ja onnensa, perheensä ja sukunsa iät ja ajat Karjalan kannakselle, katselleet sen kaunista luontoa ja sinistä merta. Uusilla asuinsijoilla sodan jälkeen kaipaus kotiin Karjalaan oli polttava. Uskovaiset karjalaiset siirsivät lopulta sujuvasti kaipauksensa taivaan kotiin, mistä he tiesivät, ettei enää tarvitse lähteä pakosalle muuttokuormien kanssa. Niinpä omakin äitini lauloi alituisesti taivas-ikävästä. Nuo laulut syöpyivät koko elämän iäksi lapsen sieluun. Ja usein laulaessaan äiti itki. 

Ajatusta kuolemasta porttina ikuiseen kotiimme vältellään nykyajan korkean elintason kesskellä. Monelle kuoleman kauheus tuleekin yllättäen, sillä aika on paha monessa mielessä. Hengellisesti elämme kristityssäkin maassa kasvavan sekauskonnon aikaa. Se alkoi jo joskus 1980-luvulla ns. ”New agen” nimissä. Monen mielestä kristinuskon sanomaa tuli modernisoida nykymuotia vastaavaksi. Tähän ajatteluun ei ”ristin teologia” tuntunut oikein mahtuvan. Lopulta joku uskalias pappi alkoi saarnata, ettei helvettiä oikeasti ole olemassakaan. ”Hyvän Jumalan” -nimissä alettiin uskoa, että ”kaikki loulta pääsevät taivaaseen” - ja kysymykseksi jäi, mitä hullua Jeesuksen piti mennä ristille ja kenen vuoksi? 

Tämän päivän tekstissä Jeesus rukoilee opetuslastensa puolesta. He tarvitsevat Pyhän Hengen suojelua, sillä maailma tulee vainoamaan kristittyjä. Monissa puheissa jo aiemmin Jeesus kertoi, että opetuslapsia vihataan, vainotaan, tapetaan ja erotetaan synagoogista. He ovat autuaita, jos he kärsivät Jeesuksen nimen tähden. Mutta ahdistuksen jälkeen he saavat voittopalkinnon. Jeesus jättää omillensa rauhan, jota maailma ei tunne. Jeesuksen antama rauha ei ole riippuvaista vainoista eikä vuorten järkkymisistä. Jeesus ei kuitenkaan pyytänyt Isäänsä ottamaan omiaan pois maailmasta, vaan varjelemaan heidät uskossa. 

Maailma tarvitsee lopun aikoinakin evankeliumia. Lähetystyö on Jeesuksen omien tehtävä. Heille kuuluu myös jatkaa Jumalan luomistyötä tekemällä hyviä tekoja. Ei pelastuaksekseen vaan kiitollisuudesta Jumalan ylistykseksi. ”Parattujen varoilla” saadaan aikaan parannusta. Toiseksi Jeesus jättää omansa rukoilemaan maailman puolesta. Pyhä Henki antaa siihenkin voiman ylhäältä. Lohdutukseksi huonoille rukoilijoille Jeesus mainitsee, että Hän itsekin rukoilee Isän luona meidän puolestamme, ettei yksikään joutuisi kadotukseen, paitsi se ”kadotuksen lapsi”. Jeesus näinkin vahvistaa, että on olemassa kaksi päämäärää, joista saamme valita. 

Jumalan lapset ikävöivät taivaaseen, sinne mistä ovat tulleet. Kotiin! ”Ei ole tämä kotimme, jossa nyt asumme, vaan kulkijat ja vierahat me täällä olemme.” (SL.) Vierauden tunne kasvaa rauhattomassa ja väkivaltaisessa maailmassa. Meillä on vahva vakaumus iitä, että kotona on kaikki toisin. Väsynyt ja väärin käsitetty , vierasta kaanaankieltä puhuva Jumalan lapsi on ”outo lintu”, usein yksinäinen. Kotona annetaan vastaus kaikkiin kysymyksiin. Siellä olemme ystävien ja rakkaitten seurassa, Jeesus aurinkona. Sumuilma ja maailman kylmyys ovat takana. Sinne tahdomme, sinne! Aamen.