Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl


Palmusunnuntai

Johannes :  12: 1-8

**********

”Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.” (Ps. 73: 24)

Rukous: ”Siis nöyrän, hartaan kiitoksen Sinulle, Jeesus, kannan ja turmeltuneen sydämen hoitoosi hyvään annan. Elämän uuden antaja, kun sydän sortuu rinnassa, mun ole sydämeni. Oi kunniani, aarteeni, sinulle annan itseni iäksi kaikkineni.” (V. 58: 3)

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Tai aloitti ennen.  Lapsena kävimme mummoja ja vanhempia virpomassa. Meillä oli palmunoksat (suomalaisittain pajunkissaoksia, joihin olimme tehneet kreppipaperista kauniita ruusunkukkasia), joilla virvoimme vanhoja virpomisriimejä lausuen.  Noita kauniita oksia pidettiin seuraavaan vuoteen näkyvissä  seinän  raoissa tai  sängyn kohdalla seinustalla olevien seinävaatteitten päällä. Pääsiäisaamuna kävimme hakemassa meille tarkoitetut virpomislahjat. Emme pukeutuneet noidiksi, kuten nykyajan virpojat.

Hiljaisen viikon aikana  meno hiljeni. Keskityimme muistelemaan Jeesuksen kärsimystietä. Pitkänäperjantaina emme saaneet liikkua ulos kodista. Ei ollut puhettakaan, että olisi voitu järjestää tanssiaisia tai muita huvituksia. Äitikin lauloi hyvin surullisia lauluja ja itki samalla.

Toisen vuosikerran evankeliumissa kerrotaan, että  Jeesus  oli  pysähtynyt menomatkalla Jerusalemiin lähellä olevaan Betanian  kylään Martan, Lasaruksen ja Marian kotiin. Jeesuksella oli opetuslapsia mukana. Kun Maria voiteli Jeesuksen jalat kalliilla Nardus-voiteella, Juudas  Iskariot  ehätti sanomaan, että tuo raha olisi pitänyt antaa köyhille.  Ilonpilaaja, sanon minä!  Jeesuksen piti ojentaa rahakukkaron  haltijaa sanomalla: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät  teillä on aina keskuudessanne , mutta minua teillä ei ole aina.”

Sanotaan, että kun ihminen tekee parannuksen,  viimeiseksi  sen tekee hänen rahakukkaronsa. Tuhlataan rahaa turhuuteen, mutta  Jumalan valtakunnan tarpeisiin  ja  lähetystyöhön tai yleensä lähimmäisten tarpeisiin ei riitä aikaa eikä rahaa. Kuitenkin Jumala on tosissaan, kun Hän lupaa siunata satakertaisesti sen, joka luopuu jostakin ajallisesta ja kerää aarretta taivaaseen.

Betaniassa käynnin jälkeen Jeesus sitten matkustaa Jerusalemiin. Matkalla hän ottaa lainaksi aasin ja matkustaa sillä kaupunkiin. Siellä lapset ja aikuiset levittävät vaatteita ja palmuoksia Jeesuksen tuloväylälle. Jeesus piti vielä puheen kansalle. Osa uskoi, osa ei. Fariseukset alkoivat luulla, että koko kansa juoksisi Jeesuksen perässä.  He alkoivat suunnitella  Jeesuksen raivaamista tieltänsä. Mutta Jeesus tiesi aikansa ja sanoi opetuslapsilleen: ”Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.”

Jumalan lapset katselevat tällä viikolla omaa Vapahtajaansa ja Lunastajaansa sekä syntiensä Sovittajaa suurella rakkaudella ja ihastuksella. Meillä on satoja lauluja, joissa kunnioitetaan ja ylistetään tätä ihmeellistä  Jumalan  Karitsaa, joka ei väistynyt  ”ristin alla eikä päällä”. Omakin risti tuntuu kevyemmältä, kun saamme verrata  sitä Vapahtajan, Suuren Ristinkantajan  ristiin. ”Jumalani, miksi hylkäsit minut”, ennustaa tämän päivän profeetta (VT:n teksti  Ps. 22:2). Jeesus lausui samat sanat ristillä.

Rukoilemme Oskari H. Jussilan sanoin: ”Ah, kuinka voisin unhottaa näin suurta rakkautta. Mi väkevämp´  on kuolemaa,  ja tulta hehkuvaa. / Oi, Herra, heikon uskoni suitsevan kynttilän, tuon luo tään pyhän tulesi. Sen suothan syttyvän. / Ja koska kerran viimeisen,  saa päivä maillensa, suo valos, Rakkaus ikuinen, kuolonkin synkeyteen.”. Aamen.