Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

 

Oma koti

Koivistolaisilla ja muillakin karjalaisilla on netissä monta palstaa, joihin voimme laittaa kuvia ja muisteluita kodeistamme ja elämästämme siellä nykyisen rajan takana. Nyt jo pian poisnukkuneilla vanhemmillamme oli siellä rakkain paikka maailmassa. Siellä oli oma koti ja pihapiiri, omat mustikat ja puolukat metsässä, omat possut ja lehmät ometassa, jollakin hevosiakin. Kuolemaansa asti se, Koiviston koti, oli se oma ja oikea. Siellä rakastuttiin, perustettiin perhe ja synnytettiin lapset. Siellä porkkanatkin kasvoivat paremmin kuin täällä savimokkuroiden keskellä.

Ihmetellä täytyy, millä voimalla taas rakennettiin olemattomilla varoilla ja käsipelillä tännekin  ”vieraalle asuinsijalle” taas oma koti, jossa ei ollut ilmastointi- eikä homeongelmia. Raivattiin metsiä ja tehtiin peltoja, jotka nyt ovat jääneet monilta jälkeläisiltä paketteihin. Tuo karjalaisten heimo oli ihmeellinen kansaosa, se ei valittanut väsymystä, saati masennusta. Monet antoivat lapsillekin sellaiset eväät maailmaan, että uusia koteja ja iloisia naamoja ilmestyi pitkin Suomen maata.

Nytkin on taas oman kodin ympärillä kasvun ja ihmettelemisen aika. Mitä enemmän laittaa ja touhuaa kotinsa ympärillä sitä rakkaammaksi se tulee. Ikävä sinne johonkin ei enää ole niin akuutti. Perinnöksi jäi vanhemmiltamme yrittämisen halu ja katse eteenpäin. Jälkeläisten jälkeläisetkin vievät perintöä eteenpäin. Tutkitaan sukujamme ja niiden aikaansaannoksia ja tälle pohjalle luodaan uutta yrittämistä ja menestymistä. Karjalaiset eivät ole ”peukalo keskellä kämmentä”-kansaa. 

Kotiseutulehdet ja kesäjuhlat ovat mainio tapa viedä perinnettä eteenpäin. Myös karjalaisen arvomaailman tuominen vahvasti tähän aikaan kannattaa. Ei milloinkaan pidä unohtaa sitäkään, että vanhempamme saivat voiman ja ilon ylhäältä, Jumalan luota. Heillä oli rukouksen ja uskon taito. Ja arjessa parasta oli koko perheen yhteen hiileen puhaltaminen, keskinäinen rakkaus ja huolenpito toisistamme. Eikä vain omasta perheestä vaan koko suvusta ja tarvittaessa naapureistakin, vaikka eivät olleetkaan  kaikki  karjalaisia.

Olisipa vieläkin totta tämä laulu: ”Tiedän paikan armahanrauhallisen , ihanajoss on olo onnekas, elo tyyni suojakas. – Sepä koti kallis on , koti armas verraton. Eipä paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan”. Ainakin jokaiselle lapselle ja kasvavalle nuorelle toivoisi samanlaisen kodin, kuin aikanaan itselläni oli.

Kesäterveisin Valma Luukka.