Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl


Kynttilänpäivä

Luukas 2: 22-33

***********

”Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä” (Ps. 48: 11)

Rukous: ”Herra, kun Sä Sanassasi, Annat kuulla äänesi, Ilmisaatat totuuttasi, Sieluillemme valoksi, Auta, että minäkin, Sanassas  Sun löytäisin. / Isä, kun Sä runsahasti  Saarnata suot Sanaasi, Uskovilles  armahasti, Avaat armoporttisi, Minulle se avaa myös, Että tunnen armotyös.”  (J.L.Runeberg) (V.Vk, 163: 1,3)

Kynttilänpäivän toinen otsake on: Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Tänään kerrotaan pienestä ”taivaan vieraasta”, joka alkoi heti synnyttyään täyttää meidän puolestamme Mooseksen lain vaatimuksia. Hänet vietiin temppeliin puhdistettavaksi. Vanhemmat joutuivat myös uhraamaan säädetyt uhrit temppelissä.

Ilmeistä on, että jokin suuri valo, jopa kirkkaus loisti pyhän perheen ympärillä, koskapa vanha Simeon, jonka näkö lienee ollut jo jonkin verran hämärtynyt iästä päätellen, heti oivalsi kenestä on kyse. Lapsen kohtaaminen oli suuri  ja odotettu  tapahtuma. ”Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, Sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet  Voideltusi, kirkkauden, joka loistaa kansallesi  Israelille”.

Kynttilänpäivä on siis yksi  niistä sunnuntaista, jolloin korostetaan Jumalan kirkkautta. Sen näkeminen, tai aavistaminen on mahdollista jo täällä ajassa. Monissa virsissä ja Herran siunauksessakin rukoillaan, että Herra kirkastaisi meille kasvonsa. Päivän tekstissä kuitenkin osoitetaan, että Jumalan kasvot pysyvät meiltä salassa, kunnes pääsemme taivaaseen. Päivän tekstit kertovat, että ihmisen silmät eivät kestäisi  Jumalan kirkkautta, vaan koko ihminen palaisi poroksi. Me olemmekin opettaneet, että Jumala on salattu.

Jumalan kirkkauden vertauskuva on luonnon aurinko. Elämä täällä maapallolla on kokonaan auringon kirkkauden varassa. Mutta Aurinko on riippuvainen Jumalan kirkkaudesta. Voisi siis sanoa, että Hengellinen kirkkaus  kätkee sisälleen kaiken ajallisen kirkkauden. Esimerkiksi järki, jonka Jumala on antanut ihmisille, pysyy pimeänä, jos Jumala ei saa kirkastaa  meille Pyhän Henkensä kautta  uskon asioita. Myös taivas jää meille saavuttamatta, jos tuo pieni ”taivaan vieras” ei saa johdattaa meitä Isänsä luokse näkemään sitä, ”mitä silmä ei ole nähnyt, mikä ei ole kenenkään ajatukseen noussut, minkä Herra on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat”.

Jumalan silmät sen sijaan näkevät kaiken, niin kuin psalmi 139 tyhjentävästi esittää. Lapsena jo meille opetettiin laulua:  ”Älä silmä pieni katso mitä vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämen, älä silmä pieni katso mitä vain”.  Joillekin  tuo  on pelottava asia, sillä ihmisen sydän on paha jo syntymästämme asti. Me emme opeta niin kuin idän filosofiat, että  ihminen on pohjimmiltaan hyvä, koska se ei ole totta. Sen vuoksi kristityt  kastavat lapsen heti pienenä, että hän vapautuisi perisynnin kahleesta.  Sen lisäksi Jeesus kehottaa opettamaan lasta pitämään Jumalan käskyt ja seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä.

Päivän Vanhan Testamentin kohdassa sanotaan: ”Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan, kenet tahdon”.  Jumalan tahto tulee esille selvästi ”pienoisevankeliumissa”:  ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16) Jumala siis tahtoo antaa Jeesukseen uskoville valtakunnan.  Me rukoilemme, että saisimme olla ”armahdettujen” joukossa.

Raamattu lupaa, että profeetat, evankelistat, pyhä perhe ja vanha Simeon sekä Hanna, kaikki Jeesukseen uskovat eri maista ja eri aikakausilta kohtaavat kerran Jumalan kirkkaudessa. Täällä ajassa saamme ajoittain olla kirkastusvuorella, kun Jumalan Sana kirkastaa meille Jeesuksen rakkautta, mutta vain lyhyitä hetkiä. Enimmäkseen me kuljemme ”koleita korpiteitä” tai ”kuivia erämaita”. Edessä kirkastuva valo johdattaa meitä  pyhässä saatossa, jos tyydymme Herran tahtoon. Olemme huomanneet, että Jumalan tahdon tie onkin paras ja turvallisin tie. Oman tahtomme tie on usein vienyt meidät umpikujaan.

”Niinpä uskon silmä kantaa, yli matkan myrskyisen. Katsellessa  rauhan rantaa, kaipuu täyttää sydämen. Saavu kohta määränpää, silloin musta maailma jää” (G. Sk.)