Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

4. s. Loppiaisesta.

Jeesus auttaa hädässä.

Matteus 14: 22-33

*******************

”Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2.Tim. 1: 7-10)

Rukous: ”Purjeisiini tuulta anna, mua kanna, meren yli  mailleni. Pidä Jeesus itse perää, Herra herää, muuten hukkuu haahteni ./ Auta, pakohon kun kerran, yli virran, Baabelista riennämme, Että kotimantereilla, kanteleilla, soivat kiitosvirtemme.” (V. 307: 3-4) 

Elämän meri on rakas  ja paljon käytetty kuva kristityn voittoisasta matkasta kotirannalle. Kuvaa on käytetty opetustauluissa, kirkon symboleissaja erityisen paljon hengellisissä lauluissa sekä virsissä. Kristitty voi  helpostisamaistua myös tämän päivän tekstiin. 

Hautajaisissa olen joskus aloittanut puheeni Eino Leinon runon kohdalla: ”Me olemme täällä laivalla ja kynnämme suurta merta. Me synnyttiin tänne vaivalla ja kaikki kuollaan kerta. Mutt´  mitäsiinä on välillä? Se olkoon lempeä, lämpöä”. Omaiset ovat kovasti tykänneet, kun runo on tuttu.

Kirkkoakin verrataan laivaan tahi purteen. Lapsille kerrotaan Nooan arkista, johon valittiin myös eläimiä.

Viimeisin kuva on ekumeenisen liikkeen logo, jossa purjeen kohdalla on kreikankielen sana ” ekoumenos tarkoittaen maailmanlaajaa kirkkoa. Siihen luetaan kaikki ne kirkot ja liikkeet, jotka uskovat, että Jeesus on Herra eli Jumala. Tämän laivan henki on, että kaikki maailman kristityt yhdistyisivät samanasian, eli evankeliumin julistamisen teeman alle.

Oman herätysliikkeeni lauluista tulevat ensimmäiseksi mieleen: ”Jeesuksen veri, se lasinen meri, jonka päälle seurakunta rakettuon./ Sen päällä seilaa se uskovaisten laiva, jossa Jeesus itse on perämies.” Sitä laulettiin paljon Pohjanmaalla. Kerrotaan, että Toivo Kuula olisi sen sävelmän (kansanlaulu) pohjalta tehnyt sävellyksensä ”Lampaanpolska”.  Toinen laulu on  ”Mill´ laivall´ matkustatte te  autuuden satamaan?”  Ja tietysti  tämä: ”On kotijonne myrskyt maan ei saavu milloinkaan”.

Tämän päivän tekstin mukainen laulu opittiin pyhäkoulussa. Se alkoi sanoilla: ”Tuolla keinuu pieni pursi, vasten tuulta ponnistaa.”. Teksti laulettuna jäi sana sanalta lapsen mieleen.  Jeesus tuli aaltojen päällä ja pelasti hädässä olevat opetuslapset.  Laulu kuvaa  Gennesaretin  järven yllättävää käyttäytymistä. Ilman ennakkoilmoitusta myrsky puhkesi , jolloin kalastajatkin joutuivat usein veden varaan.

Teksti kuvaa myös Pietarin ja kenen tahansa uskovaisen heikkoa uskoa. Elämän myrskyjen ollessa päällä vaikka sairauden, taloudellisten vaikeuksien tai  kohdatun vääryyden muodossatulee nimenomaan uskomme koetukselle. Epäusko tulee masennuksen,  koston hengen , tai tyytymättömyyden muodossa. Kysymme: ”Miksi Jumala sallii tämän minulle?”  Siitä Vanhan Testamentin kärsijä, Job, joutuu keskusteluun Jumalan kanssa. Jobin kärsimykset olivatkin niin suuret, että ainakaan itse en jaksaisi niitä kantaa.

Jumala on jättänyt meidät uskovaiset maailmaan sitä varten, että me jaksaisimme todistaa siitä, että ”Jeesus auttaa hädässä”. Ei meidän siis itse tarvitse osata auttaa joka hädässä, mutta voimme vakuuttaja varmistaa, että Jeesus voi ja tahtoo auttaa. Hän on antanut meille mahdollisuuden rukouksen kautta anoa Jeesuksen nimessä apua Kaikkivaltiaalta Isältämme. Psalmin kirjoittaja toteaa  Psalmissa 121: ”Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan”. Narinan sijasta kannattaa käyttää tätä tietä. Olemme myös saaneet kokea, että Jeesus todella auttaa tänäkin aikana.  Vaikka tilanne olisi täysin tukossa, apu tulee, kun huudamme Herraa: ”Auta, minä hukun”. Ei Pietari ole ainoa, vaan meitä on jo tuhansia, ehkä miljoonia. Hän vetää omansa jopa ”suden suusta”. Nuori Timoteus sai rohkaisun Paavalilta: ”Älä häpeä todistaa Herrastamme”.   Ei sittenkään, vaikka saisi kokea pilkkaa ja vainoakin, sillä aika tulee yhä pahemmaksI.  (2, Tim. : 3; 1-5).

Lopuksi siteeraan vielä Siionin laulua: ”Täällä sota aina pauhaa, maailman merellä, Eikä löydy ennen rauhaa, kuin kotirannalla./Useasti sumuilma, tahtoo saavuttaa. Matkalla tääll´ alahalla, meitä huolettaa. / Monta kertaa lyövät laineet, meitä rintoihin. Koska kovat vastatuulet puhuu purjeisiin. / …… / Emme tarvitse murheen tiellä antaa huolettaa, Kotorantaan laiva rientää, Jeesus kuljettaa./……/ Myrskyilman perästä aurinko paistaapi, Surun huolen perästä se riemu alkaapi. / Kohta saapuu laiva täältä kotosatamaan. Siel ei maailman  myrskytuulet enää tunnukaan.” Amen.