Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

IV Adventtisunnuntai.

Jeesuksen syntymä on lähellä.

Matteus 1: 18-24

********************

”Hän ylentää tomusta mitättömän, ja korottaa tuhkasta köyhän” (Hallelujasäe I Sam. 2:8)

Rukous: Siis, Vapahtaja rukoilen, et sitä koskaan kiellä: Nyt ota sydän syntinen ja asu aina siellä. Sen ainoana Herrana, sen ilona ja riemuna ja täynnä lohdutusta.” (V. 25: 6)

Emme osaa aavistaa, kumpi oli se mitätön tai köyhä, jonka Herra tässä tekstikohdassa korotti ylös tomusta tai tuhkasta. Herralle on mahdollista tehdä tällaisia ihmeitä joka hetki, jopa suuria joukkoja kerrallaan, kuten  Pietarin  tapauksessa  ensimmäisen  helluntain  jälkeen. Voi ollaettä sekä Maria että Joosef olivat noita nostettujaja taivaallisella tavalla ohjeistettuja.

Avioliittoasiat ovat eri aikoina ja eri kulttuureissa kovasti kiemuraisia. Se yhdessä elämisen muoto, jota kutsutaan kodiksi tai avioliitoksi voi olla perusteiltaan toisella puolella maailmaa moraalisesti kestävää ja toivottua, kun taas toisella puolella maailmaa moraalisesti kestämätöntä.

Marian ja Joosefin aikana suurempi valta päättää asioita oli miehellä. Siksi Joosef erityisesti tarvitsi enkelin vahvistusta aikomuksilleen. Keskustelun päätteeksi Joosef otti Marian vaimokseen, vaikka mielessään oli aiemmin harkinnut Marian jättämistä. Kuudennen käskyn mukaan puolison tai siksi aiotun jättäminen tai hylkääminen ei ole Jumalalle mieleen, ei varsinkaan tässä tilanteessa, kun nainen jo odottaa perillistä.

Raamattu mainitsee toisessa kohdassa, että Jeesus oli ”Marian poika”. Se selventää vielä tätä uskontunnustuksen kohtaa: ”sikisi Pyhästä Hengestä”. Vain Jumala-uskon pilkkaajat sanoivat ja sanovat edelleen, että  ”hänhän on sen puusepän poika”tarkoittaen Joosefia. Jos jonkun järkeä ei Pyhä Henki ole valaissut, tuommoiset väitteet on ymmärrettäviä. Pyhä Henki ja sen saaneet uskovat pysyvät sillä kannalla, minkä Jumala on sanassaan ilmoittanut.

Jeesuksen syntymäjuhla on tänä vuonna viikon päästä. Se on nykyisin hyvin kaupallinen juhla ja täynnä juhlahälyä. ”Laps´  hankeen hukkuu, unhoittuu…” on osuvasti sanottu joululaulussa. Vain lapsenmieliset ja lapset tuntevat vielä joulun todellista iloa. Epäuskoisten kotien lapsetkin tavoittelevat vain ajallisia lahjoja. Valitettavasti myös monien kotien joulu jää joko köyhyyden tai vanhempien holtittoman viinanhimon vuoksi  pelkäksi rumaksi näytelmäksi.

Keskittyminen joulun varsinaiseen ihmeeseen ja käynti Betlehemin tallissa kumartamassa vastasyntynyttä Jumalan Rakkautta on uskon käsittäneelle ihmislapselle joka vuosi uusi ihme. Se, että Jumalan kirkkaus todella murtautuu maailman pimeyteen on meille uskovillekin toisaalta kipeä, toisaalta riemullinen totuus, ylistyslaulun paikka.  Jumala tulee oikeasti katkomaan synnin paulat ja avaamaan tien taivaaseen asti auki.

Kukaan ei voi riistää lapsen uskoamme.  Jeesus tulee kaikesta huolimatta. Hän tulee lohdutukseksi. Hän tulee ohjaamaan meitä kulkemaan valon lapsina pimeyden keskellä. Saamme voiman olla välittämättä maailman viisaiden todisteluista. Väärät todistukset Jeesusta vastaan ovat vieneet rakkaan taivaan vieraan julmasti  ristin puulle.  Äiti-Marian  ja monen tulevan sukupolven äidin sydän on särkynyt niiden todistusten vuoksi.  Uskovat äidit  jaisätkin itkevät, kun maailman ruhtinas joukkoineen tappaa lapsiltamme uskon iankaikkisiin arvoihin. Jumalan tahdon vastaiset ajatukset, sanat ja teot lisääntyvät, kun usko Jumalan suuriin ihmeisiin murtuu maailmassa. Siksi odotamme kiihkeästi, että Jeesuksen tulo ei enää viivästyisi.

Jeesuksen syntymäjuhlana saamme ylentää sydämemme pois tuhkasta ja tomusta ja rukoilla., että Herra Henkensä kautta veisi meidän  maailman kylmyydessä  värjöttelevät  sydämemme  lähelle  ”sitä pikkuista taivaan vierasta”, niin lähelle, että unohtaisimme hetkeksi  tämän ajan metelin ja herkistyisimme takaisin lapsuuden jouluun! Aamen.