Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Hartauskirjoitus Koiviston Viestille lokakuussa

Maisemamaalarit

Vastavalmistuneena  olin  töissä Helsingin seurakunnissa, ensin Herttoniemessä, joka käsitti Vartiokylän, Roihuvuoren , Herttoniemen,  ja niiden kasvavat lisä-alueet. Sen jälkeen olikeskustassa, Töölön seurakunnassa. Herttoniemessä olin nuorten ja varsinkin lasten ohjaajana, kesällä leireillä ja retkillä, talvella  seurakunnan monissa vuokratuissa kerhohuoneistoissa.  Töölössä olin naistyön, lähetystyön ja yhteisvastuun vastuuhenkilö. Yhteensä yli yhdeksän vuotta.Lehtoreilla ei silloin ollut papiston oikeuksia. Esimerkiksi; vaikka pidin yksin rippikoulun, en saanut konfirmoidaoppilaitani. - Me nuoret olimme silloin onnellisia, sillä töitä riitti kaikilleMeitä käytiin, mm. minua, pyytämässä töihin suoraan yliopistolta. Töitä riitti eläkkeelle asti. Nykynuorisoa en kadehdi.

Käsittämätön on, miten paljon voimia riitti työntekoon. Myös uusia ideoita pulpahteli jatkuvasti. Esimiehetkin olivat hyvilläänjos joku alainen keksi jotain uuttavarsinkin nuorten kanssa.

Kerran järjestin lapsille maisemamaalarien kilpailut. Näin syksyllä oli paljon ihania värejä mummon mökillä sekä omilla nurkilla kaupungissa. 1960-luku ei ollut vielä täyteen rakennettu Helsingissäkään. Keskustaa lukuun ottamatta.

Kyllä lapset ottivat haasteen ilolla vastaan. Osa heistä pääsi Lähetysseuran aikakauslehteenkin kuvineen. Värikästä maisemaa aseteltiin pitkin näyttelypaikan seiniä. Työt myytiin lähetyksen hyväksi. Usein vanhemmat tai kummit ostivat lapsen työn vapaaehtoisella maksulla. 

Pari kuvaamataidon opettajaa oli arvostelemassa kanssani. Lasten tekniikka ei tietenkään ollut sama kuin oppineilla maalareilla, mutta hellyttävä. Värejä ei säästelty. Kaikki värit eivät aina olleet sopusoinnussa toistensa kanssa, mutta kukapa osaisi saada kankaalle tai paperille luonnon omia värejä.

Itsekin olen yrittänyt aikoinaan tallentaa syksyn maisemaa. Tökeröltä tauluni ovat näyttäneet Luojan töihin verrattuna. -Nyt on vielä se aika, jolloin voimme vielä nähdä Jumalan pensselin jäljet luonnossa. Tuulet ja myrskyt raastavat pian lehdet pois lehtometsistä ja puutarhoista. Luonto valmistuu odottamaan uutta kevättä lumipeitteen alta.

”Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanaan. Myös iankaikkisuuden Hän on pannut sisimpäämme”. Jumalan luontoa katsellessa sisin rauhoittuu hetkeksi ihmisten hirmutöiden keskellä. Sydämestä nousee kiitos  ja nöyrä anteeksipyyntö ihmiskunnan puolesta Taivaalliselle Isälle, joka aina vain jaksaa rakastaa jokaista Hänen puoleensa kääntyvää.

Siunauksin Valma Luukka.