Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

 

Kesän 2016 muistoja.

Mennyt kesä on monella tapaa muistiin merkittävä. Pitkän, parivuotisen kipujakson jälkeen sain lonkkaleikkauksen ja kesä hupeni kävelemään harjoitellessa. Onneksi kesä oli harjoitteluaikaa, ettei tarvinnut liukastella.

Tänä kesänä saivat rikkaruohot vapaasti kasvaa. Vettä satoi. Rikkaruohot kilpailivat kukkaset ja juureskasvit. Isäntä osasi perata perunamaansa ja sipulipenkkinsä, mutta muuta hän ei edes olisi jaksanut, sillä vesiheinä tahtoi tappaa jopa perunat. Rikkaruohot ovat ovelia. Ne osaavat olla lähes emokasvin näköisiä, joten oudolta saattaa mennä kasvi mukana, jos alkaa nyhtää rikkoja. Siksi päätimme antaa niiden kasvaa. Nyt elokuussa on ollut tosi työ saada kukat kauniisti näkyviin.

Auskultointiaikana biologian yliopettaja piirsi taululle kuvan, jossa kasvoivat kukat ja rikkaruohot rintarinnan. Hän selitti, että kasvattajan tässä tapauksessa opettajan tehtävä on nyhtää pahat taipumukset lapsen elämästä ja tukea hyviä taipumuksia. Opettajan tulee löytää lapsen ja nuoren lahjakkuudet ja kannustaa niissä.  Hyvä vertauskuva ja jäi mieleen.

Kasvatustyö nykyaikana ei ole yhtä helppoa kuin omassa nuoruudessani. Johtuu monista sivuopettajista. Kaverit, facebookit  ja  netti yleensä tuovat outoja vaaroja ja riippuvuuksia nuorten elämään. Ei puhuta enää turvallisesta lapsenuskosta ja vanhempien myötäsyntyisestä rakkaudesta. Turvallinen Jumala-kuvakin on monelta murtunut. Koulumaailmassa usein pilkataankin kodin kasvuperinteitä.

Sairastaessa on usein tullut mieleen nuoruuden voima ja terveys. Silloin juostiin kesäkaudet kuin vasikat kedolla. Uitiin ja leikittiin toisten samanikäisten kanssa. Nykyajan vaaroista ei voitu kuvitellakaan. Köyhyydestä huolimatta me sodan jaloista tulleet saimme elää turvallista aikaa vanhempiemme rakkauden kohteina. Emme kadehdi nykyajan pokemoneja. Mutta toivoisimme, että osaisimme heitäkin tukea ja auttaa kasvamaan oikeaa ihmisen elämää.

Työn teko oli meille tärkeä ilon lähde. Varsinkin puutarhanhoito. Tänä vuonna opin senkin, että nuoret eivät halua tulla hoitamaan kukkamaitamme. Ei edes pienestä palkasta. Siitä tiedosta tulin surulliseksi. 

Syyskuussa alamme taas katsella kauniita värejä puissa ja pensaissa. Korjaamme roskat talven alta ja istahdamme iltaisin takan eteen. Kiitämme Jumalaa siitä hyvästä, mitä taas olemme tänä kesänä oppineet.

Syyskuun terveisin Valma Luukka.