Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Jouluinen hartauskirjoitus Koiviston Viestille

Sulattelua!

Seitsemänkymmentä kuusi vuotta on kulunut siitäkunlähdimme kotoa Koivistolta ensimmäisen kerran. Sinä päivänä täytin kaksi vuotta. Monenlaista on tapahtunut tänä aikana. Vasta toisen lähdön jälkeen on alkanut muistikuvia pulpahdella esiin. Muutoksia oli jotenkin helpompi sulatella lapsena ja nuorena.

Nykypäivinä sulatteleminen on vaikeampaa, koska tapahtumia tulvii kosolti sekä television että uutislehtienkautta kaikkialta maailman ääristäJopa tapahtumahetkellä, ja enimmäkseen negatiivisina uutisina. - Pienen ihmisen näkökulmasta katsottuna tapahtumien vyöryminen saa aikaa ähkyä, aivan samoin kuin liian monien jouluherkkujen mättäminen vatsaan. Pari viikkoa joulunpyhien jälkeen vasta alkaa tuntua normaalilta olo

Lukuun ottamatta muutamia ns. ”julkkishenkilöitä”monetmeistä vanhemmista olemme tottuneet kunnioittamaan perinteistä  joulua kynttilöineen ja enkeleineen. Me haluamme yhtyä Lutherin jouluvirteen”Enkeli taivaan lausui näin…”,  ja varsinkin virren viimeiseen säkeistöön: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat Hälle kiitoksen”.  Ennen kouluissakin noustiin seisomaan tämän viimeisen säkeistön ajaksi. Ja urut pauhasivat mahtavasti.

Perinteet luovat turvallisuutta. Kun teemme niin kuin vanhempamme tekivät, tuntuu hyvältä ja oikealta. Jos joku kiistää tunteemme, melkein itkettää. Haluamme, että pyhä säilyy pyhänä ja arki arkena. Suomalainen perinne on jämäkkää ja realistista. Miehet seisovat vakaina ja naiset ja lapset hiljaisina. Kirkkoon tullaan  pyhävaatteissa. Miehet ottavat lakin pois ja penkkiin istuttaessa kumarretaan pää kunnioituksen osoituksena, ikään kuin rukouksessa.

Meidän on joskus vaikea sulattaa niitä tapoja ja tottumuksia, mitä tuodaan ulkomailta. Toki historian kuluessa uskontomme ja sivistys ovat tulleet maahamme vuosisatoja sitten. Niillä on ollut aikaa sopeutua ja kotiutua omaksi erikoiseksi suomalaiseksi kulttuuriksi. Suomalaiset ovat sisäistäneet kulttuurinsa oman näköisekseen. Mutta tämä nykyinen myllerrys menee ”yli ymmärryksen”. Kysymme: Pitääkö Suomen muuttua joksikin toiseksi. Pitääkö yksilön luopua omasta henkisestä ja fyysisestä omaisuudestaan? Tämä kaikki vaatii totisesti sulattelua.

Ne koivistolaisystävät, jotka haluatte pysyä kanssani entisissä arvoissa, haluavat varmaan myös jakaa niitä jälkeläisille. Rakkaudesta, ei pakosta. Me näet tiedämme senkin, että kristinuskon Jumala ei jätä omiaan, kastettuja ja ristin merkillä siunattuja pulaan eikä ahdinkoon. Jeesuksen kanssa kulkeminen Beetlehemistä  Golgatan vuorelle maksaa vieläkin vaivan. Emme ajaudu umpikujaan, kun turvaudumme päivittäin entisille pyhille annettuun armoon.

Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015/2016 

Valma Luukka.