Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:281797 kpl

2.sunnuntai joulusta.

Herran huoneessa.

Luukas 2: 41-52

****************

”Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät.” (Ps. 27:4)

Rukous: ”Kirkkoon kun kellot kutsuvat, suo sinne tiemme johtaa.  Niin,  että  kasvos´  kirkkahat  kansasi  siellä kohtaa. Sinua Herra kiitämme! Ristisi voitto kaikille, tuonut on autuuden toivon” (Vk.197: 5)

Juutalaisilla oli vain yksi temppeli. Muut olivat kaikki synagogia eli rukoushuoneita. Kun poika tuli 12- vuotiaaksi, hänet kirjoitettiin Jerusalemin  temppelissä  ”lain pojaksi”. Tuo Jumalan lain opettelukoulu vastasi jollakin tavalla meidän rippikouluamme. Tällaisella ilmoittautumismatkalla Jeesus oli vanhempiensa kanssa  tämän päivän tekstissä kerrottuna ajankohtana. Meilläkin oli aikaisemmin rippikouluun tulijalle esikuulustelu. Piti  osata käskyt ja uskontunnustus  (ilman Lutherin selityksiä) sisäänpääsyn ehtona. Vielä aikaisemmin eli pietismin isien aikana sisälukutaito tarkistettiin kinkereillä ennen rippikouluun tuloa.  Konfirmaation jälkeen oltiin ikään kuin jo ”aikuisia” velvoitteineen. 

Jerusalemin temppelin oppineet kuulustelijat ihmettelivät Jeesuksen viisautta. Hän osasi Vanhan Testamentin kirjoitukset jo tuossa iässä. Eikä ihme, sillä Isän Pyhä Henki oli hänessä asuvaisena. Pyhän Hengen kautta pyhät kirjoitukset on eri aikoina laitettu talteen. Raamattua kutsutaan  ”Jumalan Ilmoitukseksi”.Jumala on ilmoittanut itsestään riittävät tiedot kirjoitetussa Sanassa. Raamattu ei ole mikään tieteellinen teos, vaan elävä ja toimiva kertomus, jonka lapsikin voi ymmärtää pelastuksekseen. Siksi lapselle tulee kertoa hyvä sanoma Jeesuksesta, sillä Hän yksin riittää pelastukseksemme. Jeesus tuli ihmiseksi, että ymmärtäisimme Jumalan tarkoituksen kohdallamme. Jeesus on lihaksi tullut Jumalan Rakkaus.

Se, asuuko Herra joka kirkossa ja joka temppelissä, on jossain määrin ristiriitainen kysymys. Adventtina rukoilemme, että Jeesus tulisi asumaan sydämiimme. Jumalan ”huone” on uskovan sydän. Kun Jeesus tulee asumaan sydämeen, hän siivoaa ja pesee sydämen sovintoverellään. Ihmissydän ilman Jeesusta on täynnä ”kuolleita luita”. Johannes Gossner on kirjoittanut pienen kirjasen, jossa hän piirroksin osoittaa, millainen ihmisen sydän on ilman Pyhää Henkeä. Epäusko synnyttää kateuden, ahneuden, vihan, väkivallan ja monta muuta hirmuista syntiä. Nuo kaikki työnnetään syrjään, kun Pyhä Henki alkaa tehdä työtä. Tilalle tulevat Hengen hedelmät (Gal. 5:22), joista suurimpia ovat rakkaus, rauha ja ilo. 

”Jumala asuu korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä sydän”. ”Taivas on Hänen istuimensa ja maa Hänen jalkojensa astinlauta”. Hän ei varsinaisesti tarvitse pyhäkköjämme, mutta me tarvitsemme. Me tarvitsemme paikkoja, joissa voimme hiljentyä rukoukseen ja kuulla Jumalan puhetta, sekä polvistua alttarin eteen nauttimaan Pyhää Ehtoollista. Herralle pyhitetty huone on yksi Jumalan vastaanottopiste. Siellä kohtaamme Jumalan, jos sananjulistaja itse on uskossa ja temppelissä vierailijat tahtovat myös tulla osallisiksi Jumalan armosta ja siunauksesta. Pyhään paikkaan tulemme tuomaan lapsemme kasteelle, solmiaksemme pyhän avioliitonja viimeksi, kun meidät siunataan viimeiseen leposijaamme. 

”Herran huone”  on vanhassa lakikirjassa suojeltu paikka. Sinne ei sovi mennä harjoittamaan epäjärjestystä. ”Kirkkorauha” koskee myös hautausmaita ja kaikkia Herralle vihittyjä paikkoja. Siksi meilläkin on esimerkiksi virkoja, joiden vastuulla on, että Isä, Poika ja Pyhä Henki saavat kunnioituksen ainakin niiltä ihmisiltä, jotka kaipaavat rintaansa Jumalan rauhan. Me haluamme kuulua heihin. Aamen.